Au Pair: Loka- ja marraskuu
Ilmat alkoivat viimeinkin olla vähän siedettävämpiä, välillä jopa vähän viileitä. Piti alkaa jo kaivaa laukusta huppareita esiin, sillä lämpötila oli aika pomppiva. Välillä oltiin siellä +22 asteessa, seuraavana päivänä se saattoikin jo pudota sinne +14 asteeseen. Välillä oli kyllä huvittava seurata sivusta, miten jotkut korealaiset (tai ihan huonetoverit) pukeutuivat jo kunnon takkeihin, kun itse saattoi mennä vielä shortseilla ulkona.
Lokakuussa, kun Suomessa vietettiin syyslomia, päätti serkku ilahduttaa minua vierailullaan. Vaikkei hän kauaan täällä ollut, oli silti mukava nähdä häntä ja käydä eri paikoissa. Ja puhua Suomea. Siitä olikin vuosi, kun ollaan viimeksi nähty. Serkku oli oikeastaan jo heti ilmoittanut tulevansa vierailulle, kun olin kertonut lähteväni Au Pairiksi.
Tulipahan sitä sitten käytyä vaeltamassa, jossa reittiviitat olivat hyvin vaikea selkoiset. Toisin sanoen jossain välissä matkaa emme enää olleet varmaa, mitä polkua sitä pitäisi jatkaa ja kävltyämme pientä ympyrää päädyttiin palaamaan samaa reittiä takaisin. Tuli siinäkin ihan mukavasti niitä kilometreja, vaikkei sitä varsinaista reittiä löydetty.
Toinen huonetovereista tuli mukaan, kun käytiin Namsan-tornilla ja paljon kuvia tuli sitten otettua. Kuten ylläolevista kuvista näkyy, Namsantornin luona oli mahdollisuus kirjoittaa riippulukoon oman sekä tyttö-/poikaystävän/puolison nimi ja ripustaa se seinään. Ja niitä oli paljon.
Marraskuussa olikin sitten Japanin reissu, sillä turistiviisumilla voi olla Koreassa 90 päivää, jonka jälkeen pitää poistua maasta. Koska itsellä oli silloin ne vapaaviikot, niin pääsin tekemään viikon reissun.
Alun perin oltiin sovittu perheen äidin kanssa minun jatkavan töitä Japanista tultuani, mutta sainkin olla vapailla koko kuun loppuun asti. Paitsi viikonloppuisin autoin perhettä. Japanista tultuani perheen äiti oli varannut meille kolmelle veneajelun Han Riverillä, mikä olisi ollut varmasti hyvinkin romanttista seurusteleville pareille.
Lokakuun aikana alkoi oma kärsivällisyys olla välillä koetuksella toisen, tämän nuoremman, huonetoverin suhteen. Ja myös tämä vanhempi huonetoveri alkoi välillä ärsyyntyä nuoremman käytökseen, vaikka pystyikin sen piilottamaan helpommin kuin minä.
Myös lasten kasvatusmetodit aiheuttivat paljon keskustelua meidän välillä, sillä ihan kaikesta emme pitäneet. Ja erityisesti nuorempi meistä kolmesta oli vaikeuksissa sen kanssa, ettei asiat menneet hänen mukaansa, mikä myös näkyi usein hänen käytöksessään.
Onhan se vaikeaa, kun lapsi saa tehdä mitä haluaa, eikä siinä ole oikeutta sanoa mitään. Se aiheuttaa itsessänikin turhautumista, koska pitää olla hiljaa ja antaa toisen toimia niin kuin haluaa. Selkeitä rajoja ja sääntöjä ei ole. Joskus pesukoneella leikkiminen on okei, joskus taas ei. Siinä on itse sitten vähän ihmeissään suu pyörenänä, mitä pitäisi tehdä. Tai että 5 vuotiaan pitäisi jo itse osata syödä ruokansa, eikä häntä pitäisi joutua syöttämään.
Vaikeita asioita välillä.
Tulipahan sitä sitten käytyä vaeltamassa, jossa reittiviitat olivat hyvin vaikea selkoiset. Toisin sanoen jossain välissä matkaa emme enää olleet varmaa, mitä polkua sitä pitäisi jatkaa ja kävltyämme pientä ympyrää päädyttiin palaamaan samaa reittiä takaisin. Tuli siinäkin ihan mukavasti niitä kilometreja, vaikkei sitä varsinaista reittiä löydetty.
Toinen huonetovereista tuli mukaan, kun käytiin Namsan-tornilla ja paljon kuvia tuli sitten otettua. Kuten ylläolevista kuvista näkyy, Namsantornin luona oli mahdollisuus kirjoittaa riippulukoon oman sekä tyttö-/poikaystävän/puolison nimi ja ripustaa se seinään. Ja niitä oli paljon.
Marraskuussa olikin sitten Japanin reissu, sillä turistiviisumilla voi olla Koreassa 90 päivää, jonka jälkeen pitää poistua maasta. Koska itsellä oli silloin ne vapaaviikot, niin pääsin tekemään viikon reissun.
Alun perin oltiin sovittu perheen äidin kanssa minun jatkavan töitä Japanista tultuani, mutta sainkin olla vapailla koko kuun loppuun asti. Paitsi viikonloppuisin autoin perhettä. Japanista tultuani perheen äiti oli varannut meille kolmelle veneajelun Han Riverillä, mikä olisi ollut varmasti hyvinkin romanttista seurusteleville pareille.
Lokakuun aikana alkoi oma kärsivällisyys olla välillä koetuksella toisen, tämän nuoremman, huonetoverin suhteen. Ja myös tämä vanhempi huonetoveri alkoi välillä ärsyyntyä nuoremman käytökseen, vaikka pystyikin sen piilottamaan helpommin kuin minä.
Myös lasten kasvatusmetodit aiheuttivat paljon keskustelua meidän välillä, sillä ihan kaikesta emme pitäneet. Ja erityisesti nuorempi meistä kolmesta oli vaikeuksissa sen kanssa, ettei asiat menneet hänen mukaansa, mikä myös näkyi usein hänen käytöksessään.
Onhan se vaikeaa, kun lapsi saa tehdä mitä haluaa, eikä siinä ole oikeutta sanoa mitään. Se aiheuttaa itsessänikin turhautumista, koska pitää olla hiljaa ja antaa toisen toimia niin kuin haluaa. Selkeitä rajoja ja sääntöjä ei ole. Joskus pesukoneella leikkiminen on okei, joskus taas ei. Siinä on itse sitten vähän ihmeissään suu pyörenänä, mitä pitäisi tehdä. Tai että 5 vuotiaan pitäisi jo itse osata syödä ruokansa, eikä häntä pitäisi joutua syöttämään.
Vaikeita asioita välillä.
Kommentit