Jeju-do

Saksalaisen tytön kanssa lähdettiin käymään Jeju saarella muutamaksi päiväksi. Reissu oli mukava, vaikkakin onnistuin polttamaan nahkani. Niin lämmintä ja aurinkoista, vaikka olikin jo lokakuu.
Lähtö oli jo aamu viideltä, eikä lentokaan kestänyt edes tuntia. Hostelliin ei voitu kuitenkaan kirjautua sisälle ennen kolmea (muistaakseni), mutta ainakin saatiin jätettyä kassit sinne. Oltiin jo vähän etukäteen katsottu, missä käydään, mutta löydettyämme turistipisteelle saatiin vielä kunnon kartta ja ehdotukset, miten meidän kannattaa mennä ja millä busseilla.



Aluksi kaikki menikin hyvin, mitä nyt yhden pysäkin löytäminen oli vaikeaa. Mutta kun olimme menossa seuraavaan kohteeseemme, eräs paikallinen nainen tarjosi meille kyydin. Ilahtuneina otimme sen vastaan, mutta sitten meillä olikin pieniä vaikeuksia löytää oikea bussipysäkki. Ja päädyttiin ottamaan väärä bussi ja odottamaan auringossa hyvän tovin ennen seuraavaa.



Onneksi ihmiset olivat ystävällisiä (ja että edes toinen meistä osasi Koreaa), päästiin jatkamaan matkaamme. Pieniä muutoksia piti tehdä meidän suunnitelmiin, mutta kyllä me silti päästiin näkemään paljon. Ei meillä hirveästi edes ollut aikaa vain maata.

Tiistaina lähdettiin jo hyvissä ajoin liikkeelle kohti vesiputouksia. Vaikka kello oli jotain yhdeksää aamulla, oli ilma silti turhan lämmin niin monelle rappuselle. Käytiin myös museossa sekä etsittiin ranta, jotta päästäisiin vähän uimaan ja viilentymään. Ja kerrankin löydettiin ne ilman eksymistä.





Meressä oli kiva uida, vaikkei tuo ranta niin mukava ollut kuin se, mikä edellispäivänä oli löydetty. Siellä oli myös uiminen kielletty, mutta muiden ulkomaalaisten tavoin emme välittäneet siitä.


Viimeisenä päivänä käytiin katsomassa vielä yksi vesiputous ennen kuin piti kirjautua ulos hostellista. Sen jälkeen suuntasimme seuraavaan etappiin, jota en edes muista enää. Onnistuttiin eksymään mandariiniplantaasilla, mutta kaksi ystävällistä miestä ajoivat meidät oikealle bussipysäkille. Saivatpahan ainakin kunnon naurut, kun selitettiin suuntaamme... Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos yllättävän saateen johdosta, joten käytettiin se aika hyödyksi opiskellen, ennen kuin lähdettiin kohti lentokenttää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Minä vain olen ja se riittää