Onni on olla kotona!

Nyt on tullut oltua jo yli viikon kotona, joten eiköhän se olisi uuden postauksen vuoro. 

Aloitetaan vaikka niinkin ihanasta asiasta, kuin lentomatkasta, joka oli yli tunnin myöhässä. Vaikka Finnairilla tulikin matkustettua, niin aika tuskaa se silti olti. Selän oireilun takia istuminen ahtaassa tilassa oli ahdistavaa ja tuskaista. Eikä polvikaan oikein tykännyt, kun sitä ei saanut oikaistua ihan niin vain. Eikä sitä oikein kehdannut edes mennä tassuttelemaan ympäriinsä, sillä istuin ikkunapaikalla ja vieressäni oli vähän vanhempi korealainen pariskunta.

Ja kun viimein laskeuduttiin Helsinkiin, niin vastoin tapojani nappasin nopeasti kassini ja rynnistin ensimmäisten joukossa ulos koneesta. Yleensä kun jään odottamaan, että hätäisemmät poistuu ensin ja sitten itse lähden rauhassa kassien kanssa sähläten. Tällä kertaa olin yksi niistä hätäisemmistä.

Onneksi laukkunikin tuli ensimmäisten joukossa, vaikka pelkäsinkin joutuvani odottamaan sitä kauemmin. Vanhempani olivat tulleet vastaan kunnollisen talvitakin ja pipon kanssa, mistä olinkin saanut muistutella vähän väliä.

Ensimmäinen viikko kotona, ja melkein joka päivä sai olla menossa jonnekin. Ensin oli hammaslääkäri (ei reikiä), sitten oli hieroja ja sitä olinkin odottanut kaikkein eniten. Yleensä kun tulee siellä hierojalla käytyä kerran kuukaudessa ja nyt Koreassa ollessani kävin vain kerran kuuden kuukauden aikana!

Sitten olikin kampaaja, jossa käytiin ydessä isän kanssa. Ja sainpahan viimein etuhiukset sekä muutenkin lähti yli 10cm latvoista. Ja kampaajan jälkeen lähdin hieman sukuloita tapaamassa, tosin vain isotätiä sekä tätiä. Molempien luona tuli vietettyä 2-3 tuntia ja sitten piti ajaa pimeässä takaisin kotiin. Näin puolen vuoden tauon jälkeen talvikelillä ajaminen oli hieman jännittävää.

Kävin myös työhaastattelussa ja toinen haastattelu on tulossa myöhemmin tällä viikolla. Kelalle ja  työkkärille piti tehdä ilmoitus työttömyydestä ja tämä kok aktiivimalli tuntuu jo nyt olevan yhtä tuskaa. Sillä nyt työkkäri vaatii kaiken maailman lääkärin todistuksia siitä, etten pystyisi työskentelemään vanhusten puolella... Viime vuonna eivät vaatineet...

Ja nyt loppuviikosta olin Kokkolassa kaverin luona. Värjättiin hiukseni (piti tulla siniset, ovatkin jotain muuta...), tehtiin ruokaa ja kaverin vanhemmat veivät meidät myös syömään thai-ravintolaan. Katsottiin elokuvia ja pelailtiin hieman. Syötyä tuli taas ihan hirveesti, me ei näköjään osata lopettaa ajoissa. Aina tulee syötyä ihan liikaa.

Tällä viikolla on tosiaan taas työhaastattelu ja sitten toinen kaveri tulee käymään täällä. Lenkilläkin olen päässyt käymään paremmin ja kunnolla, saunaan on ollut ihana päästä. Yhteyttä tulee silti pidettyä vanhaan huonekaveriin ja myös perheen äitiin. Ihan hyvä vaan pitää tätä englannin taitoa yllä :D