Onnellinen fiilis

Jos ei oteta huomioon TE-toimiston lähettämiä työpaikkoja, niin kuluneet viikot ovat olleet aika hyviä. Mieliala on suht korkealla, ainakin siihen verrattuna, mitä kevät yleensä tekee meikäläiselle. Aina puhutaan syysmasennuksesta, niin itselläni on kyllä yleensä kevät ollut paljon ahdistavampi ja synkempi, kevätmasennus.
Mutta ainakaan tällä hetkellä ei moisesta ole tietoakaan. Tekemistä on ollut ihan kivasti ja ihan erakoitumaankaan en ole päässyt. Työhaastatteluissa olen päässyt käymään lähes joka viikkoa, joskus jopa kaksikin kertaa. Keikkaakin olisi ollut tarjolla, mutta välillä on ehtinyt jo tekemään muita suunnitelmia tai jo menossa jossain. Mutta toivottavasti saisi edes sen 18h täyteen, jos työpaikkaa ei kuulu.

Isän tädillä olen käynyt ja suunnitelmissa olisi vierailla useamminkin hänen luonaan. Viime kesänä saatiin hieman meidät välistä suhdetta taas parannettua ja tädiltä sai myös tukea Korean reissun aikana. Nyt suunnitelmissa olisi käydä useammin hänen luonaan viikonloppuisin ja yleensä samalla reissulla pystyisi tapaamaan muitakin sukulaisia, mikä on tietysti hyvä asia. Saa vaihdettua kuulumisia, neuvoja ja muutenkin puhuttua asioista, mitä mieltä saattaa painaa. Ja vastavuoroisesti itse voi kuunnella, mitä toisella on mielessä.


Vanhaa luokkakaveria olen nyt nähnyt useammin, en tiedä, yritetäänkö nyt nähdä kerta viikkoon, kerta hän asuu kuitenkin Jyväskylässä. Ollaan kuitenkin käyty luistelemassa, tosin sää ei ollut ihan otollinen. Kunnon loskapaskakeli. Plussa asteita, jää oli jo vähän pehmeä/sohjoa ja tietenkin sekin tosi asia, etten ole luistellut seitsemään vuoteen. Voi siis vain kuvitella, kuinka koomiselta se kulkeminen näytti. Käytiin samalla reissulla kuitenkin syömässä ja vähän kiertelee kauppoja.

Käytiin myös yhdessä katsomassa Black Panther-elokuva ja voin vain suositella sitä muillekin. Yllätyin kuinka hyvä se oli, mukavasti toimintaa ja vähemmän romanttiikkaa. Seuraavan kerran yritetään taas nähdä herkuttelun merkeissä, eli käytäisiin yhdessä Pannukakkutalossa. Ja ehkä sen jälkeen voisi kokeilla nähdä enemmän urheilunmerkeissä.



Olen myös huomannut, että en osaa ihan täysin kunnolla katsoa säätä ulkona. Silloin kun mentiin luistelemaan, niin tuli laitettua hieman liikaa päälle. Ja koska edellisenä päivänä oli yllättävän lämmintä, niin en laittanut sitä paksuinta takkia päälle, kun mentiin elokuviin. Tietenkin piti olla sitten kunnolla pakkasta, varsinkin yöllä... Ehkä pitäisi opetella katsomaan sitä mittaria...

Tänään tulee taas lisää ikää, huimat 24 vuotta, ja viimeiset pari vuotta olen aina unohtanut oman ikäni. Aina kun joku kysyy ikää, erityisesti vähän yllättäen, niin menen aina lukkoon ja vastaan syntyneeni vuonna -94. Laskekoot itse siis.


Minä tulen vanhaksi...

Kommentit

Kasa sanoi…
Myöhäiset synttärionnittelut!! .-) Lol, taidan itekin unohdella ikäni, sillä luulin nyt olevani 24-vuotias, mutta jos kerran 94-syntyneet täyttää tänä vuonna sen verran niin sithän mä olen jo 25, apua. XD

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus