Kun pitäisi olla vastuullinen aikuinen...

Olen ollut kuukauden verran töissä ja silti valmis lopettamaan. Minua ei selvästikään ole luotu ruumiilliseen työhön. Selkä on ollut jatkuvasti kipeä koko kesäkuun ajan, mutta onneksi edessä on työterveyslääkärin tarkastus. Siinä sitten nähdään, mikä tuomio tulee. Hierojalla kävin, mutta melko pianhan tuo kipeytyi uudestaan. Joka päivä ei viitsisi syödä buranaa tai panadolia, varsinkaan, kun ne eivät aina auta.
Olen kyllä katsellut muualtakin töitä, enemmän sitä ohjattavaa. Olen hakenutkin yhteen paikkaan, mutta vielä ei ole mitään kuulunut. Toisaalta hakuaika on heinäkuun loppuun, joten onhan tässä aikaakin.

Pitäisi säästää rahaa autoa varten, mutta jos saisin tuon hakemani paikan, voisin muuttaa lähemmäksi ja kulkea bussilla. En olisi enää niin sidottu autoon. Voisin säästää rahaa matkailua varten. Haluaisin muutenkin muuttaa uuteen kämppään, en pidä yhtään tuosta nykyisestä. Onhan se halpa näin alkuun, mutta haluaisin hieman isomman asunnon itselleni. Tuntuu, että kaikki äänet kuuluvat paljon helpommin, mitä yleensä kerrostaloissa on kuulunut. Yksikin ilta sain kuunnella, kun yläkerrassa asuvat tappelivat. Kuulin turhankin hyvin heidän sanansa.

Koko ajan väsyttää, työ kun fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. Niinkään se psyykkisyys ei tuossa haittaa, vaikka pärjäisinkin ilman nyrkkien heilumista ja huorittelua. Mutta ei se kuitenkaan maailmaani kaada. Enemmänkin se fyysinen jaksaminen huolettaa, nimenomaan tuon selän takia. Pahimpina päivinä selkä oireilee jo heti herättyä. Hyvinä päivinä se kipu alkaa vasta työpäivän aikana.

Vapaiden ajaksi olen mennyt yleensä kotiin, vien pyykkiä ja vanhemmat saavat auton käyttöön, jos sitä tarvitsevat. Puukuormia kun pitää taas kuljettaa. Ja äitikin pääsee joskus autolla töihin, kun nyt kesäisin bussit kulkevat hieman harvemmin, eikä suoraa bussia mene kesäisin suoraan äidin työpaikalle. Olen myös nähnyt kavereita ja yhden kaverin kanssa ollaankin aika hyvin käyty elokuvissa. Toisen kanssa ollaan pari kertaa nähty pelailun merkeissä.

Netinkin olen  viimein saanut toimintaan, vaikka sainkin odottaa sen kuukauden. Elisalta olen onneksi saanut hyvää asiakaspalvelua, ettei ärsytä ihan niin paljoa. Ja kun uusi laitekin piti saada, niin nopeastihan tuo tuli postissa. Laskutuksenkin sain sovittua, vaikka olinkin siitä hieman huolissani aluksi.


Kovasti vain toivoisin saavani tarpeeksi rahaa säästettyä, että voisin painella syksyllä takaisin Koreaan. Edes parikisi viikoksi...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus