No johan...

Viimeksi viisi vuotta sitten sairastuin oksennustautiin ja eiköhän se päättänyt taas iskeä  Ja vieläpä kesken työpäivän. Kaksi kertaa piti juosta vessaan, ennen kuin pystyin lähtemään. Sitä vain ihmettelen  että ensin annettiin vain kahdelle päivälle saikkua. Sille päivälle kun sairastuin ja sitä seuraavalle. Okei, oksennus tauti kestää päivän (itse oksensin vielä aamulla tosin), mutta tuskin kukaan jaksaa yhden lepopäivän jälkeen mennä töihin. Kävinkin hakemassa vielä kolmannen päivän saikkua ja sitten oli kaksi vapaapäivää vielä perään. Olo kyllä meni ihan pohjalle, vieläkään ei ole ruokahalu palannut kunnolla.

Työnhaku jatkuu yhä, mutta sain enemmän öitä seuraavaan listaan. Tai ainakin ymmärsin niin, että toiveeni niiden suhteen toteutui. Yöt ovatkin tuolla mukavimpia, kun kaikki nukkuvat. Tekemistä on tosin paljon, Tarvitsen ihan listan, että muistan varmasti tehdä kaikki vuorot.  Ja jos yöt toteutuvat, eikä päivävuoroja tule niin paljon, niin toivon saavani myös pidemmät vapaat, että pääsen käymään kaverin luona pitkästä aikaa. Täytyy käydä ostamassa lautapeli Kärkkäisiltä. Me lähes aina pelataan lautapelejä ja olenkin ostnut aika monta, mutta säilytän niitä kaikkia kaverin luona. Enhän minä kenenkään muun kanssa niitä pelaa, niin miksi sitten turhaan kuljetella edestakaisin mukana?

Haaveilen matkasta, mutta pitänee säästää vielä lisää rahaa. Ehkä onnistuu vasta ensi keväänä. Olisi kyllä kiva saada matkaseuraa, mistähän sitä löytyisi?


Haaveielen kyllä myös uudesta tatuoinnista. En tosin vielä tiedä, millaisen tekstin ottaisin. Tiedän mitä kuvia haluan, mutta paikka ja missä järjestyksessä on vielä kysymysmerkkinä.


Täytynee vielä pohtia...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus