Flunssa kausi avattu

Ei mennyt kauaankaan siitä, kun olin oksennustaudissa, niin johan iski myös flunssa. Itse tukkoisuus sun muut, keski vain hetken, mutta tämä yskä... Vieläkin, varmaan jo pari viikkoa ollut kiusana. Ainakin.
Välillä yskittää enemmän ja välillä vähän vähemmän. Mutta aina kuitenkin yskittää, eikä se tunne taho lähteä pois.




Olen nyt työvuoroihin tehnyt toiveita yötöistä ja nyt tämä lista ja seuraava lista ovatkin pelkästään yötöitä. Joten vähän siedettävämpää olla töissä nyt. Pitempien vapaidenkin ansioista pääsin viimein käymään Kokkolassa. Siellä tuli oltua pari päivää ja no... Reissu meni ihan hyvin, vaikka tunnelma olikin isellä vähän kireä. Ei siis minulla ja kaverilla ollut mitään ongelmia, vaan ne ongelmat olivat ihan muussa.



Arki on aika toistuvaa. Silloin kun on töitä (nyt niitä yövuoroja), niin suurin osa päivästä tulee tietysti nukuttua. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän liikuntaa, kaupassa käyntiä tarpeen tullen, syöminen ja joko pelaaminen tai elokuvien katsominen. Sitten töihin. Toki tämäkin riippuu siitä, kuinka pitkään sitä tulee nukuttua.



Sitten kun on vapaat, niin yritän aina nähä edes jotain kavereita, sukulaisia, käydä edes kerran siellä salilla ja tietysti lenkkeillä. En ole vieläkään löytänyt Heinolasta kunnon lenkkireittejeä...

Pian onneksi syysloma, ei tosin minulla, mutta yhdellä kaverilla ja pääsen taas käymään hänen luonaan. Pitää vielä tarkistaa nuo työvuorot...



Kommentit

Kasa sanoi…
Ikävää kun nuo sairastelut pukkaa tuolleen peräkkäin ja tuntuu että on koko ajan kipeänä. Hyvä että oot sentään saanut vähän mieluisampia työvuoroja. Pakko vielä tähän loppuun udella kuka on postauksen ensimmäisessä kuvakollaasissa esiintyvä suloinen kisuli? .-3
Riina sanoi…
Se on meidän Heta :)
Fiku sanoi…
Tuun nyt tälleen monen kuukauden jälkeen lukemaan, mutta miksi ei! .-D Tosi kauniita kuvia, vautsi! Lumoavia maisemia. Oi maumau miten ihana kissa! <3<3<3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Minä vain olen ja se riittää