Aurinkoinen keli ja synkkä mieli

Nyt on pari viikkoa ollut töitä, tosin onneksi vain se 2-3pv/vk. Jotenkin sitä on silti niin väsynyt ja vielä kun uusi paikka, niin kaikki on siellä vähän sekaisin ja uutta. Mutta sen olen kyllä huomannut, ettei oma henkin jaksaminen ole vieläkään niin hyvä, että pystyis edes miettimään, että tekisi täyttä listaa. Ajatus jo neljän päivän työviikosta ahdistaa. Plus sitten on vielä tämä korona, joka vaikeuttaa hieman lisää työntekoa. Onneksi meillä ei ole ollut tartuntoja, mutta silti on tullut määräys pitää maskia naamalla koko työpäivän ajan. Ja viimeksi kun olen pitänyt maskia, niin kestin 10 minuuttia, ja sitten tuntui että happi loppuisi. Joten hieman sekavin tuntein odotan seuraavaa työvuoroa...

Ollaan ruvettu käymään lenkillä, pisin on ollut tähän mennessä yli 9km kävelylenkki. Alkaa kyllä paikat olla hieman kipeenä, kun ei ole tullut näin paljon käveltyä pitkiin aikoihin. Mutta ehkä se tästä lähtisi, ainakin on enemmän erilaisia reittejä tarjolla nyt. Vasemman jalan jalkaholvi on kyllä ollut tosin jo pari viikkoa ollut kipeenä ja nyt kipua alkaa olla jopa levossa... Ehkä sitä pitäisi kohta harkita lääkärillä käymistä, jos ei lakkaa.


Omasta jaksamisesta/masennukseta jälleen sen verran, että nyt tulee onneksi yöt nukuttua hyvin. Sain kuun alussa käytyä lääkärissä, joka määräsi uudet uni- sekä migreenilääkkeet. Eilen illalla olin nukahtanut telkkaria katsoessa ja mies oli joutunut ottamaan silmälasit pois päästäni, kun tuli itse nukkumaan. Että paljon paremmin toimii, kuin edelliset. Ja yötkin tulee nukuttua paljon paremmin.

Muuten ei ole tapahtunut mitään edistystä oman masennuksen kanssa. Ahdistus iskee todella helposti päälle ja varmaan joka päivä tulee jonkin verran itkettyä... Ja sen jälkeen iskee hirveä syyllisyys siitä, kun asiat on nyt kuitenkin hyvin. Oma mieliala menee ihan ylösalas koko ajan, ensin voin nauraa ja sitten menee vartti niin olen jälleen ihan maassa.

Pitäisi varmaan käydä siellä lääkärissä, mutta jotenkin ei vain saa aikaiseksi... Mutta yritän pitää lipun korkealla ja nauttia elämästä. Eiköhän tämä tästä asetu jossain vaiheessa. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että vierellä on joku, joka jaksaa katsoa tätä ja tukea. 💗

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus