Kevään ja kesän kuulumisia sekä vinkkejä Etelä-Koreaan!

Pitkästä aikaa, ihan hävettää alkaa kirjoittaa kahden kuukauden jälkeen tänne... 
Kevät, etenkin toukokuu, ovat olleet raskasta aikaa ja uuden lääkkeen tehoamisessa on kestänyt aikaa. Onneksi työrintamalla oli hiljaista, kun oli pahin masennus aika, joten yksi stressin aihe vähemmän. Tavallaan, koska sitä tuntee syyllisyyttä siitä, ettei käy töissä/koulussa ja vain makaa kotona päivät pitkät samalla kun toinen tienaa rahaa. Ollaan miehen kanssa keskusteltu tästä monesti ja aina on jaksanut muistuttaa minua siitä, että ensin on saatava itsensä kuntoon. Nyt tuo syyllisyys on onneksi vähän helpottanut, koska olen saanut koulupaikan syksylle. Merkonomin opinnot olisivat alkamassa lokakuussa, paitsi ajattelin vielä hakea elokuussa sosionomin avoimeen opintoihin. Kevään pääsykokeissa kun ei mennyt kauhean hyvin, niin jos sitä yrittäisi nyt mennä polkuopintoja pitkin sisälle AMK:iin. 

Kesäkuun alkaessa ja korona rajoitusten vähentyessä alkoi meilläkin olla enemmän ohjelmaa vapaapäiville. Yhdelle lauantaille onnistui tulemaan niin tädin 6-kymppiset kuin serkun lakkiaiset. Seuraavana päivänä mentiinkin sitten miehen kanssa ähtäriin.


Sitten meninkin käymään kaverin luona muutamaksi päiväksi. Viimeksi oltiin nähty helmikuussa, joten olihan tässä ehtinyt vierähtää aikaa. Isäntä tuli sitten lauantaina hakemaan Kokkolasta ja matkustettiin sieltä kohti Poria, jossa oltiin yksi yö. Käytiin Yyterissä ja Rauman vanhassa kaupungissa. 


Juhannusviikolla olin kolme iltavuoroa töissä pitkästä aikaa. Nyt niitä vuoroja on tiedossa melkein heinäkuun loppuun, mutta onneksi vain 2-3 vuoroa viikossa. 
Juhannusaattona käytiin Korkeasaaressa, mikä ei ehkä loppujen lopuksi ollut fiksuin idea. Oli nimittäin niin kuuma, että ainakin puolet eläimistä oli piilossa. Tulipahan samalla nähtyä mallivanhempia, jotka antoivat lastensa juosta valkoposkihanhien perässä, kunnes nämä päättivät vähän pelotella jahtaajiaan. Täytyy sanoa, että ne hanhet olivat todella röyhkeitä otuksia... 
Juhannuksena käytiin niin miehen mökillä kuin meidänkin, ja sunnuntaina jatkettiin kyläilyä tätini luona ja miehen vanhempien. 


Juhannuksen jälkeen olen käynyt pari kertaa vanhempien luona viikolla ja ollaan äidin kanssa värjätty hiuksiani. Ollaan myös mietitty miehen kanssa, että mennäänkö hänen vanhemmileen yöksi, kun meidän asunnossa on 28-30 astetta lämmintä. Eli ihan sama, onko ulkona vai sisällä, niin sitä hikoilee silti vaikkei mitään tekisikään. Tähän asti ollaan kuitenkin vielä oltu kotona, vaikka vähän tukalaa onkin alkanut olla. Itse tosin (onneksi) saan yöt nukuttua lääkkeiden avulla, mutta isäntä onkin sitten heräillyt välillä. Meillä kun on vain yksi tornituuletin, joka on yöt ikkunan edessä puhaltamassa viileämpää ilmaa makuuhuoneeseen. Nyt kun yötkin alkaa olla lämpimiä, niin ei sekään juuri hyödytä.




Ja sitten, kuten otsikossa lukeekin, niin vinkkejä Etelä-Koreaan matkaaville. Tai etenkin niille, jotka ovat menossa Au Pairiksi sinne. Olen saanut jonkin verran kysymyksiä siitä, millä viisumilla sinne kannattaa mennä. Ja vinkit ovat niitä, mitä itsekin olen saanut. 
Itse sain silloin neuvoja toiselta suomalaiselta au pairilta, joka parin muunkin suomalaisen tavoin oli matkannut sinne perus turistiviisumilla. Silloin ei tosin voinut saada rahallista palkkaa työstä, mutta meillä se palkka tulikin sillä, että saatiin enemmän vapaa-aikaa kuin ne, joilla oli työviisumi. Eli kannattaa siis sopia sen isäntäperheen kanssa, miten he korvaavat sen työn sinulle (vai saatko rahan ns.pimeänä?).
Eli turistiviisumi on melkeinpä se paras, ellei jopa ainoa, vaihtoehto. 
Turistiviisumissa on myös se asia, että maassa saa olla sen 90 päivää. Sen jälkeen pitää poistua. Itse matkustin silloin käymään Japanissa ja olin viikon, mutta riittää, että on vain viikonlopun muualla. Sen jälkeen kun palaa Etelä-Koreaan niin saa taas olla 90 päivää. Tällä systeemillä on oltu vuosikin siellä, joten pitäisi toimia :)
Silloin kun itse menin Soulista Tokioon, niin minulta kysyttiin paluulippua Suomeen. En tiedä, pitääkö se olla jo valmiina hankittuna, mutta itselläni se ainakin oli silloin. 

Eli kannattaa kommunikoida sen perheen kanssa etukäteen ja sopikaa asioista etukäteen. Kannattaa ladata Kakaotalk, jonka avulla voi kommunikoida helposti perheen kanssa (myös minulta voi kysyä sitäkin kautta apua, myös silloin kun on jo Etelä-Koreassa). 
KakaoMetro on myös hyvä ladata, sillä on helppo ottaa selvää kätevin reitti metrolla. 
Googlemap ei oikein näytä samalta kuin täällä ja sillä on vähän vaikea etsiä reittiä tai kohteita. Joten jos haluaa käyttää mapsia, niin Naver map kannattaa myös ladata. 
Lentokentältä kannattaa jo ostaa T-money kortti ja laittaa sinne jonkin verran rahaa. Sillä voi matkustaa metrolla, junalla ja se käy myös maksukorttina joissakin paikoissa. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
MOi!

Kyseltiinkö rajalla jotain siitä, kuinka kauan olet Koreassa ja että missä asut tämä ajan? Entä kysyttiinkö sun raha-asioita, että miten pystyt elättämään itsesi vierailun aikana?
Riina sanoi…
Ei kyselty. Koneessa annetaan maahantuloon liittyvä lappu, missä kysytään mikä matkan tarkoitus on. Kannattaa laittaa joko turismi tai ystävän luona vierailu. Siinä pyydetään osoitetta, niin kysy isäntäperheeltä heidän osoite etukäteen.
Raha-asioita ei kysytty, eikä sitä miten kauan on Koreassa.
Passintarkistuksessa he sitten ottavat toisen lapuista, mutta mitään ei kyselty.
Anonyymi sanoi…
Kiitos paljon vastauksista ja neuvoista! Tosi hyödyllisiä.

Zemppiä ja voimia sulle tulevaan!

Anonyymi sanoi…
Hei, oon itsekin ajatellut koreaan au pairiksi lähtöä niin haluan kysyä että osasitko koreaa sujuvasti vai millä kielellä keskustelitte siellä. Osaan itse lukea ja sanoa helppoja fraaseja mutten pysty keskustelemaan.
Riina sanoi…
Itse en osannut yhtään Koreaa, mutta perheessä keskusteltiin Englanniksi. Jos perhe pystyy puhumaan eglantia, niin sillä pärjää todella pitkälle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus