Mielialalääkkeet

 Intouduin aamulla (30.10) uutisia selatessa suunnittelemaan tätä blogi tekstiä. Itse uutinen (https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006703227.html) koskikoski masennuslääkkeitä ja mitä siitä on hyvä tietää. Myös edellisenä iltana oltiin poikaystävän kanssa keskusteltu masennuksesta ja miksi se silti on niin pelottava asia joillekin tai minkä takia siihen reagointi on niin negatiivista ja karttavaa. 

Jutussa oli esimerkkejä, kun on käyty apteekista hakemassa lääkkeitä ja kuinka se on tuntunut nöyryyttävtä. Itse voisin kuvitella, että erityisesti pienellä paikka kunnalla, missä kaikki tuntevat toisensa, se voisikin tuntua vaikeammalta. Silloin kun ihmiset tuppaavat tietämään toisten asioista ja juoruavat niistä keskenään. Mutta isompi kaupunki, jossa ihmisiä käy enemmän apteekeissa tai on useampi apteekki, niin silloin kokisin kynnyksen käydä siellä matalampana. Ehkä, tämähän on vain minun omaa pohdintaa. Jokainen kuitenkin reagoi niin erilailla näihin asioihin, mutta ehkä masennuslääkkeiden osto ei olisi niin kauheaa, jos niistä tiedettäisiin enemmän. Itse en ole siis kokenut masennuslääkkeiden ostoa pahana, enemmän minusta on "noloa" käydä ostamassa raskaustestejä.

Mutta nyt ei puhuta kuitenkaan siitä, onko lääkkeiden ostaminen kuinka noloa, vaan itse lääkkeistä ja yleisesti masennuksesta ja muista mielialahäiriöistä.

Masennuslääkkeitähän on monenlaisia, monen vahvuisi ja monia käyttötarkoituksia. Yleisempiä näistä ovat SSRI-lääkkeet, selektiivisiä serotonin takaisinoton estäjiä (selective serotonin reuptake inhibitors). Vaikuttavina aineina ovat essitolapraami, fluoksetiini, fluvokramiini, paroksetiini, sertraliini ja sitolopraami. Myös itselläni on ihan ensimmäisenä Escilatopram käytössä, jonka annostusta nostettiin pari kertaa. 

Toinen lääke, joka myös kuului näihin SSRI-lääkkeisiin, oli sertraliini, eli Sertralin orion. Sitä annostusta ei taidettu nostaa, ja käytin vain sen yhden paketin verran, koska silloin tuli niin paljon muutakin elämässä ja lopetin masennuslääkkeiden käytön siihen (mitä siis EI saisi tehdä ilman lääkärin ohjeiden mukaan).

SSRI-lääkkessä on yleensä yksinkertainen annostus ja hyvä siedättävyys. SSRI-lääkettä voi käyttää masennustilojen ohjella myös paniikkihäiriöihin, pakkoneuroottisissa tiloissa, syömishäiriöissä ja muissa ahdistuneisuus- sekä pelkotiloissa. 

Lisäksi SSRI-lääkkeiden etuna on, että käytön voi aloittaa useimmiten suoraan hoitoannoksella.

Sivuvaikutuksina joillakin voi esiintyä vapinaa tai hikoilua, mutta beetasalpaajat auttavat yleensä näihin. Toki kaikille ei sovi SSRI-lääkkeet ja lääkärin kanssa asiasta kannattaa keskustella, sekä kertoa, mitä lääkkeittä on käyttänyt. 

Toinen yleinen on SNRI-lääkkeet eli serotonin-norepinephrine-reuptake-inhibitor. Vaikuttavina aineina ovat duloksetiini, milnasipraani, venlafaksiini. SNRI-lääkkeet siis estävät serotoniin sekä noradrenaliinin takaisinottoa, eikä niiden käytössä esiinny kiusallisia antikolinergisia (ummetusta, suun kuivumista, näön hämärtymistä, virtsa umpea, huimausta) tai antihistamiinisia (väsymys, uneliaisuus, uupumus, päänsärky, suun kuivuminen, vatsakivut) haittavaikutuksia. SNRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa sekä kroonisien kiputilojen ja fibromyalgian hoidossa. 

Duloksetiini oli toinen lääke, mitä kokeilin (sen jälkeen tuli sertraliini) ja se määrättiin myös silloin usein vaivaavaan selkäkipuun. Annostusta nostettiin, mutta kuten escilatopramin kanssa, sen vaikutus lakkasi muutaman kuukauden kuluttua. 

Nykyään käytössä on sitten venlafaxin annostuksella 225mg. Annostusta jouduttiin nostamaan keväällä ja olen kokenut sen tähän asti ehkä parhaimmaksi. Toki masennusjaksoja tulee ja niiden kesto voi olla viikon tai pari. Toinen, minkä takia koen velafaxinin hyväksi on, että se on pääsääntöisesti auttanut kiputiloihin. Keväällä, ennen lääkkeen aloitusta, koin aika paljonkin ikäviä kipuja ympäri kehoa ja lääkärin kanssa pohdimmekin, jos kyseessä voisi olla fibromyalgia. Varsinaista vahvistusta asiaan ei ole tehty, mutta olen mennyt nyt sillä periaatteella, että fibromyalgia se on. Toki kipuja esiintyy (esim. tällä hetkellä), mutta siihen vaikuttavat myös stressi ja sään vaihtelu. Ja stressiä nyt vasta onkin. 

Haittavaikutuksina SNRI-lääkkeissä voi olla vatsavaivat sekä seksuaaliset toimintahäiriöt, eikä sitä suositella kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.

Mianseriini ja mirtatsapiini ovat sedatiivisia ja anksiolyyttisiä lääkkeitä. Itselläni on siis mirtatsapiini käytössä myös tällä hetkellä, mutta unilääkkeenä. Näitä käytetäänkin niin ahdistuneisuuden kuin unettomuuden hoitoon. Erityisesti mirtatsapiinin sedatiivinen vaikutus toteutuu pienemmillä annostuksilla. Isommilla hoidetaan sitten ahdistuneisuutta. 

Näiden lääkkeiden haittavaikutuksina on ruokahalun lisääntyminen sekä painonnousu. 

Muita masennuslääkkeitä ovat trisykliset, tratsodoni, moklobemidi, reboksetiini, bupropioni, agomelatiini, vortioksetiini sekä muita masennustilojen hoidossa käytettäviä lääkkeitä, kuten litium, ketiapiini, lurasidonia tai mielialan tasaajista lamotrigiini.  Litium, ketiapiini, lurasidonia käytetään enemmän kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ja niiden kanssa voi käyttää samalla myös joitakin SSRI-lääkkeitä tai toisen polven psykoosilääkkeitä, kuten olantsapiini. Bupropionia puolestaan käytetään myös tupakanpolton lopettamisen yhteydessä ilmenevien vieroitusoireiden hoitoon. 

Ja joistakin voi tuntua kauhealta, mutta myös sähköhoito on yhtenä hoitomuotona ja erityisesti vakavasti masentuneiden hoidossa se on sekä tehokkain että nopein hoitomuoto. 

Näihin lääkkeisiin taitaa piileä se ajatus, että muuttavat ihmisen luonnetta, mikä ilmeni myös iltasanomien jutussa. Kuitenkin se on harvinaisempaa ja nykyään lääkkeet ovat tehokkaampia sekä parempia, mitä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Enemmän lääkkeiden haittavaikutuksina voi olla vapinaa, hikoilua, painon nousua, ummetusta/ripulia tai muita "vastaavia" oireita. Myöskään kaikki lääkkeet eivät kelpaa kaikille ja oikean annostuksen löytäminen ei käy käden käänteessä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa, ettei niitä saa lopettaa omin päin.

Masennuslääkkeiden käytössä pitää olla puoli vuotta "tasaista" ja sen jälkeen vasta voi lähteä porraksittain lopettamaan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Ei kerralla, vaan annoksittain. Lopettamisen yhteydessä voi tulla ikäviä sivuoireita, itselläni ilmeni huimausta hyvin paljon. 

En itse käyttäisi mielelläni lääkkeitä, en edes särkylääkkeitä ja siinä mielessä se oli itselle kova paikka aloittaa tällainen säännöllinen lääkitys. Myös muistaminen on erityisen vaikeaa itselleni, ja viime aikoina olen taas unohanut ottaa lääkkeet aamusta (tosin poikaystävä on alkanut laittaa muistutus viestejä). Mutta keväällä tein sen virheen, että lopetin omin nokkineni ja eihän siitä mitään hyvää seurannut. Nyt olen tosin saanut paremman lääkärin sekä kelalle pistänyt psykoterapeutin aloittamiseen hakemuksen, joten hieman positiivisempi olo on tämän suhteen. 

Psykoterapeutin aloittaminen vaati itseltäni paljon pohtimista ja erityisesti se aloittaminen oli vaikeaa. Korona aika ei tehnyt terapeutin löytämisestä helppoa ja kelan tuntien... no, saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Terapeutin aloittamista tarjottiin jo vuosi sitten, mutta silloin en ollut halukas. Päällimmäisinä syinä olivat kuitenkin yövuorojen määrä sekä asuinkunta. Nyt, kun opiskelen ja teen keikkaa, niin koin terapeutin aloittamiselle olevan hyvä aika. Tutustumiskäynnin jälkeen oli ainakin jäänyt hyvä mieli, joten onneksi koronasta huolimatta tuli löydettyä hyvän oloinen terapeutti.  

Lisätietoja masennuslääkkeistä voi lukea täältä:

Masennuslääkkeet

Ja Fibromyalgiasta kiinnostuneet:

fibromyalgia