Syksyn kuulumisia
En edes kehtaa pahoitella, kuinka vähän enää kirjoittelen tänne. Silti blogin lopettaminen ei ole edes käynys mielessäni, joten postailen sitten harvakseltaan. Ehkä, jos elämässä tapahtuisi enemmän, niin sitä kirjoittaisi myös tänne useammin. Kuitenkin, viimeksi siis kirjoittelin elokuussa ja jälleen kerran piti käydä lunttaamassa, mistä on viimeksi kirjoittanut.
Aloitin tosiaan JAMKissa avoimella puolella sosionomin opinnot ja ihan hyvin homma on lähtenyt käyntiin. Olen ainakin löytänyt itsestäni uusia puolia. Nimittäin en ole koskaan aikasemmin ollut näin tunnollinen tehtävien kanssa ja stressanut niistä niin paljon. Nyt olen ahdistunut työmäärästä, etenkin kun ryhmätöitä on liian monta (neljä... -.-) ja jostain kumman syystä, kolmessa olen tehnyt melkein kaiken yksin. En tykkää jättää asioita viime tippaan, jonka takia olen jo aloittanut työt hyvissä ajoin muihin verrattuna. Mutta katsotaan, kun esitykset on pidetty ja niistä saatu arviot, että mikä oli lopputulos. Voin sitten valittaa huoletta, jos kukaan ei ole vielä siihen mennessä tehnyt mitään töiden eteen.
JAMKin ohella aloitin myös avoimessa yliopistossa kursseja, mikä ei ole siis todellakaan helpottanut oloani ja raskaita viikkoja on ollut monta syksyn aikana. Väkisinkin jää jotkut kurssit tekemättä, koska muuten minulla ei olisi yhtään omaa aikaa. Olen kuitenkin laittanut kaikki kurssit tärkeysjärjestykseen ja niiden mukaan yritän niitä sitten tehdä. Eli sosiaalityö on tärkeämpää, kuin henkilöstö johtaminen.
On tässä kuitenkin ehtinyt viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa sekä hieman ehkä rentoutumaan.
Herra esimerkiksi oli ostanut ruusuja erityisen raskaan viikon jälkeen, mikä oli aivan ihana yllätys, kun tulin iltavuorosta kotiin. Sen lisäksi on ollut renkaiden vaihto, mikä olikin yllättävän haastavaa, koska keskiöt puuttui talvirenkaista ja sitten olikin liian pitkät pultit. Tunkki puuttui ja uusi piti ostaa, mitä vielä...
Laiturit ollaan käyty myös nostamassa kummankin mökiltä ja samalla sain hienoja kuvia otettua. Oltiin myös yötä isotädin luona, jota oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa ja hän jaksoikin istua kanssamme melko pitkään jutellen (klo 21 asti, mikä on paljon, koska yleensä hän menee nukkumaan jo klo 19).
Isotädin kissa |
Oltiin myös aikaisemmin käyty ihan metsässä kävelyllä sitä varten, että saisin ruskaa kuvattua.
Kommentit