Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Monen eri tunteiden sekoittaman lähdin 6 kuukaudeksi Etelä-Koreaan Au Pairiksi. Kesän ajan olin työskennellyt saadakseni rahaa kasaan, sekä samalla viestitellyt niin perheen äidin kanssa kuin perheessä aikaisemmin olleen suomalaisen tytön kanssa. Oloa helpotti se, että oli etukäteen saanut kysellä mieleen ponnahtavia asioita tältä suomalaiselta, jotta suurimmilta alkujärkytyksiltä selvittäisiin. Myös vastassa oli toinen suomalainen tyttö, joka oli vierailulla kyseisessä perheessä.

Ensivaikutelma perhettä näkemättä oli hyvä. Samat Au Pairit halusivat jatkuvasti tulla uudestaan, yleensä vain muutamaksi kuukaudeksi, joten heiltä sai hyvän vaikutelman niin lapsista kuin vanhemmistakin.

Perheessä on yleensä kaksi Au Pairia (demi pair) kerrallaan, joten vapaata aikaa riittää. Cheongjussa oli selkeä päivärytmi. Aamulla valmistetaan aamupala, saatetaan perheen poika koulubussiin, siivotaan, leikitään vuoden vanhan tytön kanssa ja valmistetaan lounas.
Neljältä vaihtui vuoro hakemalla poika pysäkiltä ja menemällä tämän kanssa joko leikkikentälle tai jäätelölle. Sitten sisällä lasten kanssa leikkimistä ja päivällisen kattaminen.

Ensimmäinen kuukausi meni totutellessa tapoihin. Osa niistä oli, ja on vieläkin, yli oman ymmärryksen. Esimerkiksi sisällä ei voi käyttää samoja vaatteita kuin ulkona, ne täytyy aina vaihtaa. Joka päivä siivotaan, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää, onhan perheessä 1v. tyttö. Mutta että pienetkin pölyhiukkaset etsitään käsi-imurin kanssa on vähän outoa. Tai ainakin raskasta omalle selälle ja lisäksi elokuu oli niin lämmin ja hiostava. Ulkona riitti, kun oli auringossa minuutin niin hiki valui.

Syyskuussa perhe muutti sitten Souliin ja siinä sivussa seurattua sai huomata, kuinka kätevästi se näkyy hoituvan täällä. Muuttomiehet (ja -nainen) tulivat, pakkasivat kaikki tavarat laatikkoihin ja kärräsivät ne ikkunan luo tavarahissille. Periaatteessa mitään ei tarvinnut itse pakata.

Täällä ollut toinen tyttö lähti muutaman päivän päästä muutosta ja itse sain tehdä töitä kahden edestä. Silloin oli myös vaihteeksi se vaihe, ettei ole tullut nukuttua kovinkaan hyvin, joten mieli ei ollut kovinkaan korkealla. Myös selkäkivut olivat alkaneet pahentua ja jokainen pystyy varmasti kuvittelemaan, ettei mieli jaksa pysyä positiivisena jatkuvan kivun kanssa.
Onneksi toinen Au Pair saapui pari päivää myöhemmin, joten siinä sai hieman lisäapua. Perheen äidin kanssa oltiin sovittu, että työskentelen täysipäiväisesti 6 viikkoa ja sitten saisin 6 viikkoa vapaata.

Toinen Au Pair oli Saksasta, 18 vuotias tyttö. Hänen kanssaan taidettiinkin jo ekana viikonloppuna käydä Myeongdongissa hieman ostoksilla. Ja sitä seuraavana viikonloppuna käytiin Han Riverillä (Han joki kuulostaa vain niin typerältä).
Vain kaksi viikkoa saksalaisen tulon jälkeen perheeseen tuli kolmaskin Au Pair, tällä kertaa Englannista. 25-vuotias psykologiaa opiskeleva tyttö, josta perheen äiti tuntui olevan innoissaan. Ei sillä, mukava hän on ja hyvin tunnutaan tulevan toimeen.

Mutta eläminen Soulissa oli aluksi hieman haastavaa (ja on sitä vieläkin). Ensinnäkin päivärytmi tuntui muuttuvan koko ajan ja perheen poikahan ei enää käy päivähoidossa, mitä nyt silloin tällöin yhden tunnin naapuritalossa opiskelemassa. Välillä on vaikea pitää omat mielipiteet kasvatusmetodeista itsellään, sillä on asioita, mitä on vaikea hyväksyä.