Ikihaaveilijan ajatuksia

Busaniin saavuin yöllä ja vaikka varatessani hotellia sivuilla luki, että ilmainen linja-auto kuljetus kentältä, niin siitä ei tiedetty mitään infossa. Ja sivuilla myöskin luki, että kielenä Englanti ja Korea, niin tähän asti kukaan ei puhunut englantia. Hotelli myös sijaitsee vuorella, joten kun palaa takaisin hotellille niin koko matka metroasemalta hotelliin on pelkkää ylämäkeä. Onneksi kilometrejä ei ollutkaan niin paljon mitä aluksi olin luullut (tarkistin äsken uudestaan, en tiedä minkä aseman olin aikasemmin laittanut määränpääksi, kilometrejä tuli puolet vähemmän...). Silti tuli ihan hyvin hikoiltua, kun joka päivä kävelee melkein 2km ylämäkeä. Ensimmäisenä päivänä hain itselleni metrokortin (pääsee myös bussilla ja voi käyttää maksukorttina joissakin paikoissa). Sitten harhilin ajotiellä. Tiesin kyllä mihin olin menossa, en vain tiennyt miten pääsen sinne. En siis ollut eksyksissä. En ainakaan myönnä. Tiistaina kävin rannalla, samaten keskiviikkona. To

Tokioon saavuin sunnuntaina aamulla, mutta koska hotelliin ei voinut kirjautua sisään ennen kahta, niin vietin suurimman osan päivästä lentokentällä. Sunnuntaina en jaksanut juurikaan käydä ihmettelemässä paikkoja, sillä olin valvonut koko edellisen yön. Hotelli oli tosi kallis, mutta oli kyllä myös hintansa arvoinen. Maanantaina menin melkein vieressä olevaan puistoon ja kiersin samalla Keisarillisen palatsin. Siinä meni joku reitti, jossa oli myös turvatarkastukset. Illalla hain itselleni myös metrokortin kolmeksi päiväksi. Tiistaina kävin Ueonon eläintarhassa (taas) sekä Harajukun kadulla, kuin myös jälleen jossain temppelissä. Matkalla eläintarhaan tosin koin hieman epämiellyttävän asian. Tai henkilön oikeastaan. Kävelin rauhassa kuvillen kirsikkapuita väentungoksessa, kun yhtäkkiä viereeni tuli vanhempi mieshenkilö (näytti vanhemmalta kuin isäni). Aluksi kaikki oli ihan ok, hän kyseli jotain huonolla englannilla ja vastailin minkä pystyin. Kaikkea

Ensimmäinen etappi viiden viikon reissussani oli Osaka. Olin jo etukäteen hermoillut ja stressannut kyseistä kaupunkia, sillä lentokentältä ei ollut suoraa kyytiä hotellille. Pääsin bussilla enemmän keskustaan, toiselle hotellille, josta kävelin laukkujen kanssa yli 2km. Löysin hotellin ilman suurempia ongelmia (eli en eksynyt) ja kirjauduttuani sisään, kävin hieman kävelemssä, syömässä ja ostamassa juotavaa. Huone oli hyvin ahdas, mutta ihan mukava. Ainoa miinus oli äänet, jotka kantautuivat vieressä olevasta junaradasta. Tiistaina lähdin kävelemään kohti puistoja (Sakuranomiya Park sekä Waterfront of Osaka Park) ja Osaka Castle Park:ia. Matkaa yhteen suuntaan tuli 5km. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan lämmin. Farkut ja takki olivat siis vähän liikaa. Kirsikkapuut eivät olleet täydessä kukinnassa, mutta silti oli kaunista. Ja onnistuin polttamaan puolet otsastani sekä nenän pään. Ja olin juuri ennen matkaa sanonut äidille, etten tarvitse mitään aurinkorasvaa... Ja isäni

Kuten otsikosta voi huomata, en ole siis kuollut. Olen ollut vain todella paljon töissä, ja nukkunut. Eli en ole siis tehnyt mitään arjesta poikkeavaa pariin kuukauteen. Kunnes koitti maaliskuun loppu (tarkemmin24.3) ja lähdin reissuun. Tai olen yhä tällä reissulla, tulen vasta 28.4 takaisin Suomeen  Eli vielä pari viikkoa on hiljaiseloa, mutta sen jälkeen päivittelen tänne matkakertomuksia