Osaka 25-31.3

Ensimmäinen etappi viiden viikon reissussani oli Osaka. Olin jo etukäteen hermoillut ja stressannut kyseistä kaupunkia, sillä lentokentältä ei ollut suoraa kyytiä hotellille. Pääsin bussilla enemmän keskustaan, toiselle hotellille, josta kävelin laukkujen kanssa yli 2km. Löysin hotellin ilman suurempia ongelmia (eli en eksynyt) ja kirjauduttuani sisään, kävin hieman kävelemssä, syömässä ja ostamassa juotavaa. Huone oli hyvin ahdas, mutta ihan mukava. Ainoa miinus oli äänet, jotka kantautuivat vieressä olevasta junaradasta.


Tiistaina lähdin kävelemään kohti puistoja (Sakuranomiya Park sekä Waterfront of Osaka Park) ja Osaka Castle Park:ia. Matkaa yhteen suuntaan tuli 5km. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan lämmin. Farkut ja takki olivat siis vähän liikaa. Kirsikkapuut eivät olleet täydessä kukinnassa, mutta silti oli kaunista.
Ja onnistuin polttamaan puolet otsastani sekä nenän pään. Ja olin juuri ennen matkaa sanonut äidille, etten tarvitse mitään aurinkorasvaa...
Ja isäni komentti siihen, etten ollut vielä eksynyt: "kierrätkö ympyrää? Sekin on eräänlainen eksymisen merkki jos aina tulee samaan paikkaan". Mikä luotto...



Keskiviikkona päätin lähteä käymään Kiotossa. Kiersin puutarhoja, temppeleitä ja kävin myös pitkästä aikaa eläintarhassa. Jalkaani olin laittanut lenkkareiden sijaan tennarit, jota kaduin käveltyäni taas useamman kilometrin. Mutta sen mitä näin Kiotoa, niin kaupunki oli hienoa. Varmasti aion yrittää käydä siellä toistenkin.








Loppuviikko meni vieraillessani uudestaan puistossa katsomassa kirsikkapuita (jotka kukkivat jo enemmän) sekä kierrellessäni kauppoja. En tosin ostanut kuin neljä hiussolkea. Enemmän rahaa meni ruokaan. Osakasta en niin pitänyt, mutta sekin ehkä johtui hotellini sijainnista, eli sijainti oli vähän kaukana kaikesta muusta sekä ne äänet. Ja koska en ole kova käyttämään julkisija, niin suosin kohteita, joihin pääsee jalan. Tosin tästäkin jouduin luopumaan Tokiossa ollessani...


Lentoni Tokioon lähti sunnuntaina aamulla, mutta koska minun piti kävellä toiseen hotelliin päästäkseni bussiin, niin lähdin jo hyvissä ajoin. Eli klo 4 aamulla, mikä myös tarkoitti sitä, että valvoin koko yön. Kävellessäni laukkujen kanssa hotelliin matkalla oli yksi kohta, mikä hieman arvelutti. Mutta koska vastaan tuli pyöräilijöitä (töihinkö lie menossa?) ja siellä oli hyvät valot, niin uskalsin kulkea siitä hieman luottavaisemmin. Tosin varmaan häiritsin nukkuvien unta... Se oli sillan alapuolella ja siellä oli kaksi koditonta nukkumassa. Toisella oli makuupussi, mutta toinen nukkui levitettyjen pahvien peittämänä. Surullinen näky.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus