Tokio 31.3-7.4

Tokioon saavuin sunnuntaina aamulla, mutta koska hotelliin ei voinut kirjautua sisään ennen kahta, niin vietin suurimman osan päivästä lentokentällä. Sunnuntaina en jaksanut juurikaan käydä ihmettelemässä paikkoja, sillä olin valvonut koko edellisen yön.
Hotelli oli tosi kallis, mutta oli kyllä myös hintansa arvoinen.

Maanantaina menin melkein vieressä olevaan puistoon ja kiersin samalla Keisarillisen palatsin. Siinä meni joku reitti, jossa oli myös turvatarkastukset. Illalla hain itselleni myös metrokortin kolmeksi päiväksi.

Tiistaina kävin Ueonon eläintarhassa (taas) sekä Harajukun kadulla, kuin myös jälleen jossain temppelissä. Matkalla eläintarhaan tosin koin hieman epämiellyttävän asian. Tai henkilön oikeastaan.
Kävelin rauhassa kuvillen kirsikkapuita väentungoksessa, kun yhtäkkiä viereeni tuli vanhempi mieshenkilö (näytti vanhemmalta kuin isäni). Aluksi kaikki oli ihan ok, hän kyseli jotain huonolla englannilla ja vastailin minkä pystyin. Kaikkea en edes kuullut siinä hälinässä... Sitten hän lähti johdattelemaan minua toiseen suuntaan mihin olin menossa ja siinä vaiheessa olin vähän ihmeissäni. Mielessäni alkoi jo pyöriä kunnon kauhuskenaariot kidnauppauksesta sun muusta. Oltiin kuitenkin ihmisten joukossa ja puhelin oli jatkuvasti kädessäni, joten en alkanut vielä panikoimaan. Päädyttiin lopulta joen(?) rantaan, ihmisiä käveli ohi joten kaikki oli ok. Otin kuvia välillä ympäristöstä ja istuin penkille. Tämä mieshenkilö istuo viereen ja pisti ensin käden reidelle. Okei, tässä vaiheessa olisi ollut fiksuinta jo lähteä, mutta annoin asian olla ja keskytyin kuvaamiseen. Seuraavaksi hän sitten yritti vetää kainaloon, mutta siinä vaiheessa vedin selkäni suoraksi ja jäykäksi, en liikahtanut senttiäkään. Siinä vaiheessa aloin etsiä metrokartasta suuntaa itselleni. Miettiä keinoa päästä pois. Välillä otettiin kättä siliteltäväksi ja vietiin lähelle haaroja.
Siinä vaiheessa kun viimein sain itseni ylös, niin eiköhän jo yritetty saada suudelmaa ja vähän muutakin. Enkä enää viitsinyt olla kohtelias, poistuin vain paikalta kohti etsimääni eläintarhaa.
Koko tapaus sai kyllä miettimään. En nyt niinkään ollut missään shokissa tai paniikissa. Toki mietin, että tehoaako tuommoinen muka kehenkään, mutta enemmänkin mietin "why I'm so dense...?"
Siinä hyvä kysymys.

Eläintarhan jälkeen menin Harajukuun sekä vierailemaan Yoyogi puistoon. Sieltä menin vielä Ikebukuroon, jossa oli iso akvaario! Olen aina halunnut käydä isoissa akvaarioissa ja nyt viimein pääsin. Sekä tein hieman shoppailuja.

Keskiviikkona oli vuorossa Skytree. Sekä toinen akvaario visiitti. Kävin myös jälleen uudessa puistossa ja siitä matkasin etsimään tuttua maanalaista ostskeskusta, jossa kävin ekan kerran Tokiossa ollessani. Ja eksyinpä myös ensimmäistä kertaa, sisällä ostoskeskuksessa. Isäni kommentti (hän kun tykkää kiusata suuntavaistostani) oli kyllä ihana. Kerrottuani eksyneeni sisällä ostoskeskuksessa hän sanoi: "ei se mitään, ei kerrota kenellekään". Myönnän nauraneeni.
Täytyy myös sanoa, että annokset ovat suuria ravintoloissa, hädintuskin pystyin syömään enempää kuin puolet.
Meinasin myös hukata metrokorttini tällä reissulla, onneksi se löytyi maasta.

Torstaina oli lisää puistovierailuja. Samaten perjantaina, tosin silloin kuljin vain jalkaisin. Löysin toisen muumikaupan josta olisi sanut suomalaista olutta. En tosin ostanut, mutta ostin kyllä lusikan ja syömäpuikot.

Lauantaina oli hieman lisää shoppailua ja elämästä nauttimista. Sunnuntaina oli aika lähteä kohti Busania.

Tokiossa ollessani tapahtui myös erittäin mukava yllätys. Sain nimittäin täysin yllättäen viestin vanhalta ystävältäni, jonka kanssa emme olleet pitäneet yheyttä sitten abivuoden. Viestiteltiin hyvä tovi ja yllättävän helposti kommunikointi sujui. Yhteydenpito on jatkunut sen jälkeen ja ollaan suunniteltu myös näkevämme toisemme.