Älypuhelimet ovat sanonko mistä...
Nyt muutaman viikon ajan on ollut puhetta N:n kanssa puhelimista ja tableteista (niistä ipad, ei pöydälle laitettavista tai lääkkeistä), joten ajattelinpa jakaa ajatukseni tännekin.
Erityisesti täällä Koreassa on huomannut, kuinka se puhelimen käyttö on mennyt ihan uudelle tasolle, ainakin siitä, mitä itse olen kohdannut. Sitä puhelinta käytetään ihan koko ajan. Metrossa ollaan netissä, katotaan draamasarjoja tai uutisia. Kävellessä katotaan sitä puhelimen näyttöä, eikä sinne, mihin ollaan mennossa.
Okei, ymmärrän, että metrossa on tylsää ja aikaa on hyvä kuluttaa puhelimella leikkien. Mutta ongelma (ainakin itselläni) on se, että sitä tapahtuu myös kävellessä. Aika monesti on saanut itse hyppiä sivuun, kun toiset tulee vastaan eivätkä edes katso eteensä. Tai sitten jumittaa siinä edessä.
Vielä rasittavampaa on kuitenkin sen puhelimen käyttö syödessä. Tossa tammikuun alussa teki mieli repiä hiukset päästä, kun perheen poika haluaa katsoa youtubesta videoita, vaikka samalla pitäisi syödä. Eikä se onnistu, että tekee kahta asiaa samaan aikaan. Koko ajan sai olla muistuttamassa syömisestä. Hyvä, ettei tarvinnut muistuttaa vielä ruuan pureskelemisesta. Ja tämäkin vain sen takia, ettei poika ollut ehtinyt edellisenä iltana katsoa vidoita iPadilta...
Ja lähes joka kerta, kun olen ollut sen saksalaisen tytön, R:n, kanssa syömässä, niin aika nopeasti se puhelin tulee esille. Vähän väkisinkin alkaa ajatella, että miksi tulet kanssani syömään, jos et edes syö etkä halua keskustella...? Ja kun se puhelin on lähes sen koko ruokailun ajan esille. Pitää vastata viesteihin, pitää päivittää Instgramia. Onhan ne joo kivoja, mutta joku raja hei.
Okei, silloin kun menen omien kavereiden kanssa syömään, niin aika usein ne puhelimet otetaan esille sitä ruokaa odottaessa. Katsotaan viestit, instagramit, facebookit, ym. Mutta sitten kun se ruoka tulee naaman eteen, niin myös ne puhelimet menee sivummalle. Me keskustellaan, vaihdetaan kuulumisia ja syödään.
Kotona ei edes tule mieleen ottaa puhelinta, jos vanhempien kanssa syö. Varmaan tulisi heti sanomista, sen verran "vanhoillinen" oma isä on, vaikka onkin oppinut käyttämään viimein whatsappia. Hänelle ainakin se ruokahetki on perheen yhteistä aikaa, milloin jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Ei me hirveästi aina edes nähdä toisiamme, vaikka saman katon alla asutaankin.
Yksin mennessä syömään niin okei, voi sitä puhelinta käyttää, vaikka itse löydänkin sen välillä aika vaikeeksi tehtäväksi, ellei pidä taukoja syömisestä.
Onko niitä puhelimia pakko tuijottaa, jos oot kavereiden tai perheen kanssa syömässä? Tai muuten tekemisissä. Joskus ärsyttää, kuinka puolet ajasta toinen vain näpertää puhelinta ja istutaan hiljaa.
Tai ennen kaikkea, onko niitä lapsia pakko opettaa olemaan riippuvaisia puhelimesta, ennen kuin menevät edes kouluun?
On se ihan ok kuunnella musiikkia youtubesta niiden kanssa, mutta nimen omaan kuunnella.
Mutta ehkä se on tätä nykyaikaa. Meistä kaikista tulee teknologian orjia, jos ei jo olla sitä. Itse olen ja se ärsyttää välillä. Ehkä onki ihan hyvä, ettei sitä Wifi-yhteyttä saa metroissa tai kaikkialla kaupungilla ollessa. Ainakin on aikaa tarkkailla muita ja kuvitella olevansa parempi kuin muut (mitä en ole) sen muutaman sekunnin ajan. Ja kotia päästessä katsotaan ekana viestit sekä intagram, of course. Koska en ole itsekään mikään pyhimys tämän asian suhteen. Kyllä se puhelin aika tiiviisti kulkee mukana ja sitä sosiaalista mediaa käytettyä ahkerasti. Ekana herätessä katsotaan sähköposti, uutiset ja jotain muita sivuja, ennen kuin sängystä edes voi nousta. Ja sama juttu ennen nukahtamista, tietenkin. Lapsetkin saa miehitettyä siivouksen ajaksi, kun niille antaa puhelimen, missä soi lauluja youtubesta. Itsellä oli pienenä videot, vanha kunnon VHS. Parikymmentä elokuvaa. Ehkä siksi tykkäänkin elokuvista... Tosin nyt taas hyppäsin aiheesta.
Pointtini (kaiken tämän avautumisen jälkeen) on kaiketi, että vaikka ne puhelimet on niin niin kivoja, niin ovat ne myös perseestä! Eli helppo on sanoa, että maailman on muututtava, mutta ei sitä itse halua kuitenkaan muuttua.
Erityisesti täällä Koreassa on huomannut, kuinka se puhelimen käyttö on mennyt ihan uudelle tasolle, ainakin siitä, mitä itse olen kohdannut. Sitä puhelinta käytetään ihan koko ajan. Metrossa ollaan netissä, katotaan draamasarjoja tai uutisia. Kävellessä katotaan sitä puhelimen näyttöä, eikä sinne, mihin ollaan mennossa.
Okei, ymmärrän, että metrossa on tylsää ja aikaa on hyvä kuluttaa puhelimella leikkien. Mutta ongelma (ainakin itselläni) on se, että sitä tapahtuu myös kävellessä. Aika monesti on saanut itse hyppiä sivuun, kun toiset tulee vastaan eivätkä edes katso eteensä. Tai sitten jumittaa siinä edessä.
Vielä rasittavampaa on kuitenkin sen puhelimen käyttö syödessä. Tossa tammikuun alussa teki mieli repiä hiukset päästä, kun perheen poika haluaa katsoa youtubesta videoita, vaikka samalla pitäisi syödä. Eikä se onnistu, että tekee kahta asiaa samaan aikaan. Koko ajan sai olla muistuttamassa syömisestä. Hyvä, ettei tarvinnut muistuttaa vielä ruuan pureskelemisesta. Ja tämäkin vain sen takia, ettei poika ollut ehtinyt edellisenä iltana katsoa vidoita iPadilta...
Ja lähes joka kerta, kun olen ollut sen saksalaisen tytön, R:n, kanssa syömässä, niin aika nopeasti se puhelin tulee esille. Vähän väkisinkin alkaa ajatella, että miksi tulet kanssani syömään, jos et edes syö etkä halua keskustella...? Ja kun se puhelin on lähes sen koko ruokailun ajan esille. Pitää vastata viesteihin, pitää päivittää Instgramia. Onhan ne joo kivoja, mutta joku raja hei.
Okei, silloin kun menen omien kavereiden kanssa syömään, niin aika usein ne puhelimet otetaan esille sitä ruokaa odottaessa. Katsotaan viestit, instagramit, facebookit, ym. Mutta sitten kun se ruoka tulee naaman eteen, niin myös ne puhelimet menee sivummalle. Me keskustellaan, vaihdetaan kuulumisia ja syödään.
Kotona ei edes tule mieleen ottaa puhelinta, jos vanhempien kanssa syö. Varmaan tulisi heti sanomista, sen verran "vanhoillinen" oma isä on, vaikka onkin oppinut käyttämään viimein whatsappia. Hänelle ainakin se ruokahetki on perheen yhteistä aikaa, milloin jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Ei me hirveästi aina edes nähdä toisiamme, vaikka saman katon alla asutaankin.
Yksin mennessä syömään niin okei, voi sitä puhelinta käyttää, vaikka itse löydänkin sen välillä aika vaikeeksi tehtäväksi, ellei pidä taukoja syömisestä.
Onko niitä puhelimia pakko tuijottaa, jos oot kavereiden tai perheen kanssa syömässä? Tai muuten tekemisissä. Joskus ärsyttää, kuinka puolet ajasta toinen vain näpertää puhelinta ja istutaan hiljaa.
Tai ennen kaikkea, onko niitä lapsia pakko opettaa olemaan riippuvaisia puhelimesta, ennen kuin menevät edes kouluun?
On se ihan ok kuunnella musiikkia youtubesta niiden kanssa, mutta nimen omaan kuunnella.
Mutta ehkä se on tätä nykyaikaa. Meistä kaikista tulee teknologian orjia, jos ei jo olla sitä. Itse olen ja se ärsyttää välillä. Ehkä onki ihan hyvä, ettei sitä Wifi-yhteyttä saa metroissa tai kaikkialla kaupungilla ollessa. Ainakin on aikaa tarkkailla muita ja kuvitella olevansa parempi kuin muut (mitä en ole) sen muutaman sekunnin ajan. Ja kotia päästessä katsotaan ekana viestit sekä intagram, of course. Koska en ole itsekään mikään pyhimys tämän asian suhteen. Kyllä se puhelin aika tiiviisti kulkee mukana ja sitä sosiaalista mediaa käytettyä ahkerasti. Ekana herätessä katsotaan sähköposti, uutiset ja jotain muita sivuja, ennen kuin sängystä edes voi nousta. Ja sama juttu ennen nukahtamista, tietenkin. Lapsetkin saa miehitettyä siivouksen ajaksi, kun niille antaa puhelimen, missä soi lauluja youtubesta. Itsellä oli pienenä videot, vanha kunnon VHS. Parikymmentä elokuvaa. Ehkä siksi tykkäänkin elokuvista... Tosin nyt taas hyppäsin aiheesta.
Pointtini (kaiken tämän avautumisen jälkeen) on kaiketi, että vaikka ne puhelimet on niin niin kivoja, niin ovat ne myös perseestä! Eli helppo on sanoa, että maailman on muututtava, mutta ei sitä itse halua kuitenkaan muuttua.
Kommentit
Itsekin vähän paheksun nykyistä älypuhelinkulttuuria, tosin jos itse omistaisin älypuhelimen niin olisin varmaan sen oikea suurkuluttaja. XD En kuitenkaan koe tarvetta älypuhelimen hankkimiselle kun vanhalla kännykällä saa hoidettua yhteydenpidon ja nettiä selailen sitten tietokoneella, mulle iskisi varmaan joku ahtaanpaikankammo jos yrittäisin pienellä puhelimen näytöllä pyöriä netissä. .-D Tulee kieltämättä vähän ärsyynnyttyä kun ollaan porukalla kokoonnuttu jotain tekemään ja jotkut unohtuvat räpläämään sitä puhelintaan ja viestittelemään muiden kavereidensa kanssa vaikka me oltiin varta vasten kokoonnuttu viettämään aikaa yhdessä.
Mulla meni jokin aika, että rupesin käyttämään puhelimessa nettiä, vaikka suosinkin konetta. Mutta on siinä hyödyt, kuten maps... ja youtube... :D Oon riippuvainen mun puhelimesta.