Au Pair: Joulukuu
Vielä pari ensimmäistä viikkoa sain olla vapaalla, sillä sitten joutuisin kolmen viikon ajan työskentelemään enemmän vanhemman tytön lähtiessä jouluksi kotiin. Perhe olisi tosin lähes viikon reissussa, jolloin minä ja nuorempi oltaisiin kahden täällä. Ja sen jälkeen työskenneltäisiin kaksin, kunnes tämä vanhempi tyttö tulisi takaisin.
Tai niin ainakin piti käydä.
Nimittäin tämä nuorempi oli hakenut toisiin perheisiin töihin, sillä työskenteleminen tässä perheessä ei sopinut hänelle. Ja kai se olikin ollut vähän näkyvissä, että tammikuussa hän olisi mennyt toiseen perheeseen. Mutta sitten yllättäen, lyhyellä varoitus ajalla, toinen perhe halusikin hänet.
Joten olen yksin täällä, kunnes brittiläinen tyttö tulee takaisin. Eikä tämä koko päivän työskentely nyt niin mukavaa ja helppoa ole.
Onneksi oli se lähes viikon vapaa, jolloin sai olla yksin asunnossa, mutta on tämä silti paljon energiaa vievää touhua. Ja selkäkin on alkanut oireilla taas pahemmin ja käytössäni olevat lääkkeet eivät tunnut auttavan sitten yhtään. Taaperon nostaminen ja kantaminenkin on vaikeaa välillä. Yritänkin aina vain maata joko matolla tai lasten trampoliinilla, kun siihen on mahdollisuus. Ja perheen äitikin yrittää päästää minut vähän aikaisemmin vapaalle tai antaa keskellä päivää muutaman tunnin omaa aikaa.
Odotankin, että huonetoverini tulee takaisin, ehkä sitten pystyn työskentelemään vähemmän. Tuskin kuitenkaan sitä 17h/vk, niin kuin minun oikeasti pitäisi, mutta vähemmän kuitenkin. Alunperin kai oli tarkoitus, että huonetoverini tekisi täyttäpäivää ja saisi sitten maaliskuussa vapaata (kuten minulla oli syksyllä), mutta nyt kuviot näkyy taas muuttuvan, enkä enää tiedä mitä tulee tapahtumaan. Itseäni vähän häiritsee, kun joutuu odottamaan toisen paluuta tietääkseen omista työvuoroista.
Joulu ja uusi vuosi Koreassa olivat aika hiljaisia omalta osaltani. Jouluahan vietetään täällä tyttö-/poikaystävän kanssa tai ystävien. Ei ole samanlainen perhejuhla niin kuin Suomessa. Uutena vuotna oli kai jonkinlaiset pirskeet jssain päin Soulia, mutta niihin en mennyt. Olympic Parkissa, mihin menin, oli sitten jotain musiikki esityksiä (en mennyt katsomaan) ja lopuksi ilotulitus (sen katsoin).Eipä sekään kestänyt kymmentä minuuttia kauemmin...
Toisaalta viime vuonna kotona olin jo mennyt nukkumaan 9-10 aikoihin illalla, joten kai se oli jo pientä edistystä, että tällä kertaa sitä jaksoi valvoa ja olla vieläpä ulkona.
Tai niin ainakin piti käydä.
Nimittäin tämä nuorempi oli hakenut toisiin perheisiin töihin, sillä työskenteleminen tässä perheessä ei sopinut hänelle. Ja kai se olikin ollut vähän näkyvissä, että tammikuussa hän olisi mennyt toiseen perheeseen. Mutta sitten yllättäen, lyhyellä varoitus ajalla, toinen perhe halusikin hänet.
Joten olen yksin täällä, kunnes brittiläinen tyttö tulee takaisin. Eikä tämä koko päivän työskentely nyt niin mukavaa ja helppoa ole.
Onneksi oli se lähes viikon vapaa, jolloin sai olla yksin asunnossa, mutta on tämä silti paljon energiaa vievää touhua. Ja selkäkin on alkanut oireilla taas pahemmin ja käytössäni olevat lääkkeet eivät tunnut auttavan sitten yhtään. Taaperon nostaminen ja kantaminenkin on vaikeaa välillä. Yritänkin aina vain maata joko matolla tai lasten trampoliinilla, kun siihen on mahdollisuus. Ja perheen äitikin yrittää päästää minut vähän aikaisemmin vapaalle tai antaa keskellä päivää muutaman tunnin omaa aikaa.
Odotankin, että huonetoverini tulee takaisin, ehkä sitten pystyn työskentelemään vähemmän. Tuskin kuitenkaan sitä 17h/vk, niin kuin minun oikeasti pitäisi, mutta vähemmän kuitenkin. Alunperin kai oli tarkoitus, että huonetoverini tekisi täyttäpäivää ja saisi sitten maaliskuussa vapaata (kuten minulla oli syksyllä), mutta nyt kuviot näkyy taas muuttuvan, enkä enää tiedä mitä tulee tapahtumaan. Itseäni vähän häiritsee, kun joutuu odottamaan toisen paluuta tietääkseen omista työvuoroista.
Joulu ja uusi vuosi Koreassa olivat aika hiljaisia omalta osaltani. Jouluahan vietetään täällä tyttö-/poikaystävän kanssa tai ystävien. Ei ole samanlainen perhejuhla niin kuin Suomessa. Uutena vuotna oli kai jonkinlaiset pirskeet jssain päin Soulia, mutta niihin en mennyt. Olympic Parkissa, mihin menin, oli sitten jotain musiikki esityksiä (en mennyt katsomaan) ja lopuksi ilotulitus (sen katsoin).Eipä sekään kestänyt kymmentä minuuttia kauemmin...
Toisaalta viime vuonna kotona olin jo mennyt nukkumaan 9-10 aikoihin illalla, joten kai se oli jo pientä edistystä, että tällä kertaa sitä jaksoi valvoa ja olla vieläpä ulkona.
Kommentit