Uuden vuoden lupaukset
Yleensä en harrasta uuden vuoden lupauksia. Olen ehkä joskus ala-asteella tehnyt sen ainoa kerran ja silloinkin se taisi olla syömättä karkkia jonkun aikaa. En edes muista, mikä se tarkalleen oli ja tuskin se kovin hyvin tuli edes pidettyä.
Periaatteessa en ymmärrä uuden vuoden lupauksia. Jos haluaa aloittaa jotain, niin miksei sitä voi aloittaa keskellä vuotta? Miksi pitää odottaa vuoden vaihdetta? Vähän sama, kuin tipaton tammikuu. Mitä hyötyä on olla juomatta yhden kuukauden, jos helmikuussa sama meno jatkuu kuitenkin?
Näiden ajatusten kanssa olen mennyt viime vuodet ja nyt... No, en ole tavallaan tehnyt mitään lupauksia. Olen huono pitämään itsekuria yllä, mutta jos tällä kertaa onnistuisin edes jossain. Päätin (ennen uutta vuotta tosin jo), että kotiin päästyäni aloitan:
- Syömään terveellisesti (kuinka hyvin tulee pitämään muka...)
-Aloitan käymään kuntosalilla (... olen löytänyt yhden, mutta minulla on suuri kynnys aloittaa niissä yksin käymään)
-Tekisin treeniä myös kotona (toimii ehkä pari viikkoa, sitten ote herpaantuu)
Luulisin, että kuntosalilla käymiseen tarvitsisin sen kaverin, jonka kanssa käydä säännöllisesti. Joka potkisi persuuksiin, kun sitä tarvitsisi. Mutta koska olen epäsosiaalinen ja hyvin pienen kaveripiirin omaava henkilö, ei sellaista ystävää ole. Ehkä pitäisi vain yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä sinne yksin.
Olen mennyt Etelä-Koreaan yksin, miksei kuntosalille meneminen muka onnistu?
Syöminen voi onnistua ehkä kaikkein helpointen, mutta pelkään sitä hetkeä, kun näen kavereitani. Silloin ei vain pysty. Aina tulee syötyä paljon ja epäterveellisesti. Rakastamme syödä! Olemme jo miettineet, mitä laittaa ruoaksi. Mutta tuskin yksi viikonloppu silloin tällöin haittaa, vai mitä? Tai jos sitä yrittäisi syödä vähän vähemmän.
Kotona treenaaminen voi onnistua jonkin aikaa. Serkkuni on tehnyt minulle ihan ohjelman, mitä noudattaa. Mutta ongelma tuleekin yleensä siinä vaiheessa vastaan, kun jonakin päivänä ei kiinnosta, seuraavana päivänä sen unohtaa, jne. Pleikkarilla pelaaminen on niin paljon mielekkäämpää, kuin kyykkyjen ja vatsojen tekeminen. Ainoa, mikä tulee onnistumaan kotona, on lenkkeily. Oikeastaan odotan sitä, että pääsen kunnon lenkille, hieman jopa juoksemaankin. Kunnon kengillä ja kunnon lenkkireittejä.
Keväällä pitäisi myös hakea taas kouluihin. Jos sitä tänä vuonna saisi keskityttyä sen verran niihin materiaaleihin, että lukeminen onnistuisi. Voisin luvata, että opiskelen ahkerammin. Mutta en lupaa. Olen aina ollut huono lukemaan kokeisiin ja varsinkin valintakokeisiin lukeminen on vaikeaa, kun kaikki materiaalit on koneella. Enkä ole kovin halukas tulostamaan pari sataa sivua. Mutta jos sitä vaikka yrittäisi tehdä niitä muistiinpanoja, vaikkei sekään tuntunut viimeksi onnistuvan kovin hyvin. Tai sitten kokeisiin lukeminen yövuorossa ei ole kovin järkevää.
Periaatteessa en ymmärrä uuden vuoden lupauksia. Jos haluaa aloittaa jotain, niin miksei sitä voi aloittaa keskellä vuotta? Miksi pitää odottaa vuoden vaihdetta? Vähän sama, kuin tipaton tammikuu. Mitä hyötyä on olla juomatta yhden kuukauden, jos helmikuussa sama meno jatkuu kuitenkin?
Näiden ajatusten kanssa olen mennyt viime vuodet ja nyt... No, en ole tavallaan tehnyt mitään lupauksia. Olen huono pitämään itsekuria yllä, mutta jos tällä kertaa onnistuisin edes jossain. Päätin (ennen uutta vuotta tosin jo), että kotiin päästyäni aloitan:
- Syömään terveellisesti (kuinka hyvin tulee pitämään muka...)
-Aloitan käymään kuntosalilla (... olen löytänyt yhden, mutta minulla on suuri kynnys aloittaa niissä yksin käymään)
-Tekisin treeniä myös kotona (toimii ehkä pari viikkoa, sitten ote herpaantuu)
Luulisin, että kuntosalilla käymiseen tarvitsisin sen kaverin, jonka kanssa käydä säännöllisesti. Joka potkisi persuuksiin, kun sitä tarvitsisi. Mutta koska olen epäsosiaalinen ja hyvin pienen kaveripiirin omaava henkilö, ei sellaista ystävää ole. Ehkä pitäisi vain yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä sinne yksin.
Olen mennyt Etelä-Koreaan yksin, miksei kuntosalille meneminen muka onnistu?
Syöminen voi onnistua ehkä kaikkein helpointen, mutta pelkään sitä hetkeä, kun näen kavereitani. Silloin ei vain pysty. Aina tulee syötyä paljon ja epäterveellisesti. Rakastamme syödä! Olemme jo miettineet, mitä laittaa ruoaksi. Mutta tuskin yksi viikonloppu silloin tällöin haittaa, vai mitä? Tai jos sitä yrittäisi syödä vähän vähemmän.
Kotona treenaaminen voi onnistua jonkin aikaa. Serkkuni on tehnyt minulle ihan ohjelman, mitä noudattaa. Mutta ongelma tuleekin yleensä siinä vaiheessa vastaan, kun jonakin päivänä ei kiinnosta, seuraavana päivänä sen unohtaa, jne. Pleikkarilla pelaaminen on niin paljon mielekkäämpää, kuin kyykkyjen ja vatsojen tekeminen. Ainoa, mikä tulee onnistumaan kotona, on lenkkeily. Oikeastaan odotan sitä, että pääsen kunnon lenkille, hieman jopa juoksemaankin. Kunnon kengillä ja kunnon lenkkireittejä.
Keväällä pitäisi myös hakea taas kouluihin. Jos sitä tänä vuonna saisi keskityttyä sen verran niihin materiaaleihin, että lukeminen onnistuisi. Voisin luvata, että opiskelen ahkerammin. Mutta en lupaa. Olen aina ollut huono lukemaan kokeisiin ja varsinkin valintakokeisiin lukeminen on vaikeaa, kun kaikki materiaalit on koneella. Enkä ole kovin halukas tulostamaan pari sataa sivua. Mutta jos sitä vaikka yrittäisi tehdä niitä muistiinpanoja, vaikkei sekään tuntunut viimeksi onnistuvan kovin hyvin. Tai sitten kokeisiin lukeminen yövuorossa ei ole kovin järkevää.
Kommentit