Kotiminä ja työminä

Nuo kaksi asiaa, henkilöä, ovat aivan erilaisia. Joko olen töissä hyvin hymyileväinen ja suorastaan jopa lempeä. Ja välillä taas, kuten tänään, motkotan ja mäkätän koko ajan. Lempeydestä ei tietoakaan. Kuumuus tekee ihmiset kiukkuisiksi ja ihan kaikkea paskaa ja huorittelua en minäkään jaksa jatkuvasti kuunnella. Ärsyttää ihmisten laiskuus ja se, että pistetään muut tekemään asioita puolesta, vaikka itse olisikin kykeneväinen ne hoitamaan. 

Heinäkuussa oli Kansainväliset markkinat Jyväskylässä ja sain onneksi vapaat juuri sopivasti. Oikein neljä vapaata, jotka tosin kostautuivat nyt seuraavassa työlistassa... -.- 


Ostin uuden hatun
Tykkään ostaa noita haaremihousuja tai muita löysiä, rentoja kangashousuja tuolta markkinoilta. Myös tälläkin kertaa ostin kahdet kivat housut Thaimaalaisesta kojusta. Myös uusi orkidea olisi ollut ihan kiva, mutta valitettavasti tähän kämppään ei sellaista mahdu. Viimeksi ostettu orkidea on aikalailla kuollut, kai isä sitäv välillä kastelee. 

Koska minulle oli suotu huimat neljä peräkkäistä vapaapäivää, otin siitä tietenkin kaiken ilon irti. Kävin tätiä tapaamassa, kun vanhemmat menivät puita pinoamaan. Saatiin molemmat purkaa sydäntä töiden takia ja antaa vertaistukea ja muuta tukea toiselle. Kävin tietysti myös hierojalla, niin kuin joka kuukausi ja tällä kertaa sain varattua myös hiustenleikkuu ajan. Ennen kampaajaa äiti oli värjännyt hiukseni violetilla värillä, sain viimeinkin pois tuon monivärisen vihreän sävyn. Mutta itse kampaajareissu ei mennyt ihan putkeen.

Olin aluksi varannut netistä ihan vain hiusten/latvojen leikkuun, mutta myöhemmin tajusin, ettei se aika riitäkään ja peruutin ajan. Varasin saman tien, samalle päivälle ja samalle kellonajalle uuden ajan, tällä kertaa mallinmuutosta varten. Näköjään se tieto ei ollut mennyt ihan perille asti, sillä minulta leikattiinvain latvat, vaikka kerroinkin haluamani muutoksen. Eniten suretti se kuitenkin, kun minulla on sivulla lyhyempää hiusta (kasvanut sivukaljusta) niin se kampaaja saksi sitäkin lyhyeksi. Liian paljon. Melkein teki mieli itkeä, koska haluan kasvattaa sitä, en lyhentää. 

Koska olin hyvin pettynyt lopputulokseen ja jo jonkin aikaa miettinyt muutosta, niin kävelin pitkin keskustaa etsien toista kampaamoa, mihin olisi vapaita aikoja samana päivänä. Onneksi niin kävikin, sain haluamani, eikä hintakaan ollut koko lystistä kuin 5 euroa kalliimpaa kuin mitä olisin maksanut siinä ketjuliikkeessä mallinmuutoksesta. Eli näköjään kannattanee käydä yksityisellä, ei ketjuliikkeissä. 


Ja koska oli pitkät vapaat, niin menin viimeisenä vapaapäivänä Lahteen tapamaan Kasaa ja Fikua. Itse olin tosin melkoisesti etuajassa (ja Kasa ja Fiku vähän myöhässä :P), niin menin kaverille siksi aikaa lorvimaan. Onneksi oli kotona ja nähtävissä, muuten olisi ehkä voinut käydä aika pitkäksi. 

Noiden vapaiden jälkeen olikin sitten töihintulotarkastus, eikä sekään mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Fiilis siinä vaiheessa, kun astelin ovesta ulos, oli että halusi repiä kaikki paperit sen lääkärin edessä ja itkeä. Ja kyllähän minä itkin, koko loppupäivän. Turhautumista koko hommaan. Ja jos joku ei vielä arvannut, niin selkä ongelmista jälleen kerran kyse. 

Lääkäri ei todennut mitään, vaikka mainitisin, etten pysty edes kävelemään tai istumaan ilman jatkuvaa kipua. Että se särky oli ehtinyt mennä siihen pisteeseen. Ei, mene fysioterapeutille. Ei ole ennen auttanut, mutta ihan sama, mene uudestaan. 
No, fysioterapeutille on aika varattu, mutta valitan, en mene kovin avoimmin mielin...

Eikä siitä kivusta tahtonut tulla enää mitään, vaan jouduin menemään terveyskeskukseen sen takia. Ei se lääkäri sielläkään tuntunut olevan ihan mukana. Nimittäin selkärankaa kokeillessa hän aloitti alaselästä ja kun lantion kohdalla kerroin kivun alkavan siitä (ja meinasin että jatkuu ylös päin), niin hän kirjoitti sairaslomapaperiin "särkyä lanneselässä"... Eikä edes lähtenyt kokeilemaan ylöspäin sitä rankaa. Muutenkin oli hyvin turhauttava lääkäri, ihan rupeaa ärsyttämään, kun sitä ajattelee.

Sain kuitenkin neljä sairaslomapäivää ja siihen vielä kaksi vapaapäivää, niin kotona sain taas olla kissavahtina. Pääsin käymään mökillä ja heittämässä talviturkin pois. Oli ihana nähdä isotätiä ja meillä oli hyvin syvälliset keskustelut käynnissä. 


Kävin myös äidin kiropraktikolla ja viidestä eri kohta niksatettiin. Tosin nyt taitaa olla taas yksi kohta jumissa, enkä pääse kuin vasta parin viikon päästä. Lääkäriltä pitää myös pyytää lähete, ettei tulisi itselle niin kalliiksi. Seuraavassa listassa on yhden vapaita ja vain yksi kahden vapaat yövuorojen jälkeen. Kiva lähteä parin tunnin unien jälkeen ajamaan Jyväskylään, kun ensin valvonut kaksi yötä. Mutta koska kyseessä on viikonloppu vapaat, niin pakko se on ehtiä silloin perjantaina. 

Katsotaan, mitä tästä tulee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Työuupumus