Some käyttäytyminen

Olen näistä asioista jo varmaan joskus paasannut ja varmasti tulen jatkossa paasaamaan vielä lisää. Avautumisen tarve tuli, kun satuin pari päivää seurailemaan vähän aktiivisemmin eri facebook ryhmiä. Uutisten kommenttikentät on tuttuja, eli aiheuttavat satunnaisesti ihmisvihaa. Millekään keskustelupalstoille en ole (vielä) lähtenyt, vaikka jokunen vuosi sitten tulikin seurailtua vauva.fi-keskusteluja. Itselläni on suhteellisen vähän kavereita facebookissa ja niistäkin on ne tietyt vaan, joilta tulee aktiivisesti päivityksiä arjestaan. Koronakaan ei tuonut juuri mitään ns. Potkua, jos olisi halunnut jotain draamaa lukea.

Heinäkuussa meillä lähti ajatus, että ehkä voitaisiin alkaa katsella koiraa. Niinpä liityin muutamaan koira-ryhmiin naamakirjassa, jos sieltä löytyisi meille sopiva koira, vaikka mieluisat rodut olikin tiedossa. Mutta jos kävisi tuuri tai vastaan tulisi kodin vaihtaja, joka saisi sen "tämä!" - tunteen. (Ja tästä koiran etsimisestä on lisääkin)

Yleisesti ottaen ryhmissä on ollut asiallista porukkaa ja draaman etsijät saavat olla kärsivällisiä. Ja itse onnistun aina missaamaan ne. Nyt kuitenkin viikon sisään mahtui muutama tapaus, joka sai aikaan syviä huokauksia. Hyvin syviä. Ja otin jopa itsekin osaa, jota en ole tähän mennessä tehnyt. Kyse on yleensä ollut, ne harvat kerrat kun siellä vähän kärkkäämmin kommentoidaan, että miksi koirasta luovutaan. Aloittaja ei ole ehkä avannut syytä hirveästi, jos ollenkaan, ilmoituksessa ja monet tekevät tästä omat johtopäätöksensa. Aletaan tivamaan ja syyllistämään, pitämään jotain valistusta. Muut näkyy aina osaavan toisia paremmin tai tietämään enemmän.

Tulee hyvin paljon näissä ryhmissä se sama ajatus, mikä uutisten kommenttti osiossa. Se, etteivätkö ihmiset lue loppuun vai onko luetun ymmärtäminen sitten muuten niin vaikeaa. Ja sitten tehdään niitä omia johtopäätöksiä asioista.

Itse olen sitä mieltä, ettei kaikkea tietoa tarvitsekaan kertoa kaikkien luettavaksi, mutta sitten yksityisviestinä kertoa lisää. 

Ja tästä päästäänkin sitten seuraavaan asiaan. Kaikki kyselevät lisätietoja kommenteissa, samoja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan. Itse (huom. Nämä kaikki ovat siis vain minun omia mielipiteitä) olen jälleen sitä mieltä, että jos olet oikeasti kiinnostunut koirasta, niin laitat tälle myyjälle viestiä ja kysyt kaikki ne asiat, mitä tulee mieleen sen koiran (tai minkä tahansa muun myytävänä olevan eläimen tai esineen) kohdalla. Tietenkin ehkä jotkut perustiedot on hyvä olla näkyvissä, mutta ei se sitä maailmaa kaada, jos ne eivät nyt sitten olekaan. Jos kysyy kommenteissa, niin sitten voi myös kysyä yksityisviestinä. 

Ja näkyy olevan myös jonkin verran sitä, että liian vähän tietoa on yhtä kuin huijari/epäluotettava myyjä. 

Ja loistavana siltana seuraavaan aiheeseen. Mikä tekee epäluotettavan myyjän? Se, että tekstissä on virheitä? Huono Suomi? Useampi myynti ilmoitus samalta henkilöltä eri puolella Suomea? Jos epäilyttää, mutta ei ole kuitenkaan varma, niin kysyy lisää. Aina voit laittaa myyjälle viestiä ja katsoa, mitä vastaa. Onko aihetta epäillä lisää, onko kyseessä huijari vai ihan aidosti asialla oleva henkilö. Itse olen näin tehnyt, mutta en pakota muita tekemään samoin. Toivoisin vain, ettei aleta syytellä, ellei oikeita todisteita ole. Olen ehkä liian luottavainen ja toivon ihmisistä aina hyvää, enkä halua odottaa sitä pahinta. Toinen vaihtehto on tietenkin, että ryhmissä ottaa suoraan yhteyttä ylläpitäjään, ennen kuin alkaa kommenteissa syyttelemään...

Mutta mikä pisti ärsyttämään kunnolla, oli juuri tämä oikeinkirjoitus. En ole täydellinen kirjoittaja itse ja olen myös aika monesti lukenut kielioppivirheitä viliseviä tekstejä. Mutta kun yksi henkilö kertoi pitävän ihmistä epäluottevana, jos on kirjoirtanut rodun väärin, niin jotenkin se pisti pahasti silmään. Kyseessä ei ollut mistään helpoimmasta päästä oleva nimi ja olen sen itsekin kirjoittanut väärin. Mutta kun kyseessä voi olla henkilö, jolla on lukihäiriö. Tai laiska, joka ei tarkista miten rotu kirjoitetaan oikein... (olen tähän joskus itse syyllistynyt...) Vastaukseksi sain, että lukihäiriöinen voi tarkistaa tai pyytää toista tarkistamaan. Anteeksi mitä? Ei lukihäiriöinen huomaa omasta teksistään virheitä. Itselläni ei ole lukihäiriötä, mutta pääsen sitä näkemään niinkin läheltä kuin omalta kumppanilta, jolla sattuu olemaan lukihäiriö. Hänellä se tosin näkyy selvemmin huonona lyhyt muistina, mutta välillä on niitä virheitä näkynyt teksteistäkin. Joo, aina voi tarkistaa netistä. Mutta ei se silti mielestäni tee epäluotettavaksi. Mutta hänestä se teki, enkä minä voi sitä muuttaa. Sai vaan paljon pään pyörittelyä. Koska eikö samalla periaatteella myös ostaja, jolla on virheitä tekstissä, ole epäluotettava? Ja näitä kommentteja on PALJON! Okei, some aika. Kieliopilla ei ole niin paljon väliä. On minunkin viestit kavereille välillä virheitä viliseviä, mutta heti jos kirjoitan useammalle luettavaksi, niin haluan että se on selkeää (ei tosin aina ole). 

Mutta nämä jotkut, kun eivät käytä välimerkkejä. Tai jotkut käyttävät väärin. Mutta vähänkin pidempi teksti ilman yhtäkään välimerkkiä on hyvin vaikea lukea. Tänäänkin oli pakko ottaa kuvakaappaus kysymyksestä, mistä ei saanut mitään selkoa. Tyylillä "tietääkö kukaan jos on ehkä jotain vähän kuin". Pistin äidille, joka on kunnon poliisi, kun tulee kielioppi kysymykseen. Oli varmasti kauhuissaan. 

Ja sitten vielä ei lueta ajatuksen kanssa. Esimerkkinä jälleen tänään, aloittaja(henkilö A) kertoo koirien etsivän kotia, asiaa hoitaa henkilö B, jolle siis kaikki lisäkysymykset ym. Niin eiköhän siellä ihmiset kysele, että minkä ikäisiä, saisiko kuvaa, olen kiinnostunut, ota minuun yhteyttä. Henkilö A kommentoi, ettei itse omista koiria, ottakaa henkilö B:hen yhteyttä. Ei mitään vaikutusta, kohta A pistää henkilö B:n sähköpostin, että TUONNE ne kysymykset. Jatkosta en sitten tiedä, ilmoitus poistettiin. Mutta niin loistava esimerkki, etteivät ihmiset joko lue tai eivät vain syystä tai toisesta sisäistä lukemaansa ja sitten menevät kommentoimaan. Okei, joo, joillakin voi olla se lukihäiriö tai ovat vanhempaa sukupolvea=eivät osaa käyttää nettiä/konetta/puhelinta, mutta eivät kaikki voi kuulua näihin, vai oiko?

Mutta hyvin usein vastaan tulee sitä, että "minä tiedän, minä osaan paremmin, olet ihmissaasta" - teemaisia kommennteja, ei vain näissä koira ryhmissä. Onneksi niissä on ollut suht rauhallista näin omiin silmiin. 

Oma koiranetsintä on ollut välillä hermoja raastavaa. Olen pistänyt toista kymmentä kyselyä eri kasvattajille ja vastauksia on tullut ehkä puolet. Hetken ajan harkittiin sijoituskoiraa, mutta siitä luovuttiin. Todettiin, ettei ole meidän juttu. Yhdestä sijoituskoira-kyselystä sain vastauksen, jossa olisi mielestäni voitu käyttää toista sanamuotoa. "Enkä uskalla oudoille sijoittaa"-tuli vastauksena ja mieleni teki kyllä vastata hieman napakammin, mutta annoin asian olla. Joo, ymmärrän ettei tuntemattomille haluta sijoittaa. Mutta voisi ehkä hieman paremmin miettiä, miten sitä vastaa. sana ouduille-pisti pahasti silmään (ja hermoon).

Onneksi asia on hieman edennyt ja odotellaan, että yksi pentue syntyy. Jos me sitten saataisiin oma karvapallo.