Talvikuvauksia

 Käytiin helmikuun aikana pari kertaa ihan vain ajelemassa ja olin molemmilla kerroilla ottanut kameran mukaan, jos saisi kuvia otettua. Toisella kerralla oli aurinkoista, joten päätin niitä kuvia julkaista tässä postauksessa. 

Töitä oli vain pari ensimmäistä päivää, muuten on voinut taas keskittyä kokonaan kouluun. Tosin opiskelujenkin suhteen on ollut hieman hiljaista, eikä joka päivä ole tarvinnut edes tehdä mitään. Tuntuu hyvin oudolta, kun syksyllä oli yliopiston puoleltakin niin paljon tehtävää. Mutta toisaalta, en pane pahaksenikaan, ettei tarvitse stressata koulun suhteen. Maaliskuun puolessa välissä suunnilleen olisi tarkoitus alkaa useampikin kurssi yhtä aikaa, joten loppukevät voikin mennä sitten siinä. 

Muutama tentti on ollut, yhden jouduin uusimaan ja yllättäen se oli ottanut jopa liian kovasti itsetunnon päälle. Tai enemmän siinä taisi harmittaa se, että olin mennyt korjaamaan oikeaa vastausta vääräksi. Ja se oli pisteen päästä siitä, että olisi mennyt läpi. No onneksi uusinta kerralla meni sitten läpi. 

EA1 tuli suoritettua, vaikka omasta pussista se tuli maksettua. Mutta eipähän tarvitse sitä enää miettiä. Jäljellä olisi lääkehoidon tentti, vaikka koko opintojakso on ollut yksi vitsi melkein. Niin paljon sellaista sanastoa ja tietoa, mitä sosionomina nyt ei ole tarvetta tietää. Oikeasti. 

 Skadi on ihana villi itsensä, joka haluaa pureskella kaikkea ja kaikkia. Jostain syystä minua enemmän kuin miestä. Onneksi ei nyt kuitenkaan koko aikaa ole rasavilli ja paljon on vielä koulutettavaa, mutta suloinen pallero se silti on. Viimeiset rokotteetkin saanut ja käyttäytynyt molemmilla kerroilla todella hienosti (koska sai herkkuja samalla). Muutenkin todella tuttavallinen, sillä kaikki mikä liikkuu pitää päästä tervehtimään ja kerjäämään rapsutuksia. Hieman rasittavaa ehkä välillä, kun ei nyt kaikkia ohikulkijoita tarvitsisi tervehtiä. 

Saa myös nähdä, kuinka isoksi Skadi kasvaa, sillä nyt painoa neidillä on 1,6kg. Löysin Facebookin Kleinspitz-ryhmästä Skadin siskon (samasta pentueesta), joka painoi jo 2,2kg. 

Ja helmikuussa sai muutenkin keskittyä hieman muihin asioihin, nimittäin myö päätettiin kesällä astella maistraattiin ja mennä naimisiin. Sen jälkeen olisi tarkoitus pitää kahvitukset, porrastetusti (oli koronaa tai ei). Päätin myös pistää kaiken luovuuteni peliin ja tehdä itse kaikki kutsut. Osasta tuli hienoja, osasta ei ehkä niinkään... Ne, ketkä ovat kysyneet, mitä häälahjaksi, niin ollaan ilmoitettu ettei ainakaan sitä kahvinkeitintä, koska kumpikaan ei juo juuri kahvia (minä en ollenkaan, mies välillä jos tarjotaan).