Surullisia uutisia

 Huhtikuu tuli nyt pidettyä taukoa bloggaamisesta ja eikä vieläkään oikein tiedä, miten tätä postausta aloittelisi. Kuitenkin pääsiäisen aikaan meidän rakkaan Skadin sydän petti yllättäen. Tai lääkäri epäili synnynnäistä sydänvikaa tai adrenaliini purkausta. Varmaksi ei voi sanoa, sillä emme halunneet ruumiinavausta. Syy siihen, miksi emme päätyneet ruumiinavaukseen oli se, kuinka epäinhimilliseksi koimme sen prosessin. Meidän olisi itse pitänyt pakata koiramme laatikkoon ohjeiden mukaan ja lähettää se matkahuollon pakettina Helsinkiin. Jossain vaiheessa olisimme saaneet Skadin tuhkana takaisin. Ei, ei todellakaan. Varsinkin kun en tiedä miten pääsiäispyhien aikaan olisi edes pystynyt viemään pakettia matkahuollolle, että olisimmeko joutuneet säilyttämään Skadin ruumista kotona...? Jotenkin se koko prosessi tuntui muutenkin hyvin raskaalle, että sitä olisi pystynyt edes aloittamaan. Skadi haudattiin lopulta perheemme koiran viereen.

Silloin meni kaikki suunnitelmat uusiksi, oli tarkoitus käydä kaverin luona Kokkolassa ja mitä kaikkea muuta. Oltiin kuitenkin lopulta kotona tai käytiin autoilemassa lähiympäristössä. Koti on tuntunut tyhjältä ja muutenkin tuntuu, että Skadi jätti ison aukon elämäämme. Vaikkei ehtinytkään olla kuin 3½ kuukautta, niin olihan se silti meille ihan suunnattoman rakas. Ensimmäinen viikko taisi kuitenkin olla pahin, kun piti lähteä opettelemaan kaikki rytmit uusiksi (ja varsinkin kun oltiin juuri löydetty sopiva rytmi arkeen). 

Vaikka vielä surettaakin menetys, otettiin melko pian yhteyttä Skadin kasvattajaan ja tiedusteltiin mahdollisista pentueista. Emme ole todellakaan korvaamassa Skadia, mutta sen jättämä tyhjyys vain tuntuu niin pahalta. Iloksemme saimme tietää tulevista pentueista, mutta myös kasvattajan tyttären saaneen juuri yhden pentueen. Ja olemme nyt saamassa uuden pennun kesäkuun alussa. Kasvattajan kanssa oltiin muutenkin heti yhteydessä tapahtuneen jälkeen ja vaikka tiedettiinkin, ettei me oltu tehty mitään väärää, niin kyllä tuntui suuren painon putoavan harteilta, kun kuultiin ettei kasvattaja meitä syytä mistään. 

Ollaan nyt sitten saatu kuvia tulevasta pennusta, jolle ollaan nimikin jo keksitty. Jatketaan samalla linjalla kuin Skadin kanssa, eli katsottiin sopiva nimi Norjan mytologiasta. Tällä kertaa tulee kuitenkin soopelin värinen, mikä on ehkä ihan hyvä asia. Ja uusi pentu tulee myös sopivasti meidän häiden jälkeen, joten pystytään hyvin keskittymään siihen sitten. 

Skadista otetuista videoista tein dvd:n sekä kaikki videot ja kuvat kopioitiin muistitikulle talteen. Sattui olemaan myös ylimääräiset valokuvakehitykset, joten viimeisin kuva Skadista laitettiin siihen (ja kuva sattumalta otettiin Skadin kuolinpäivänä...). Tarkoituksena oli myös aina harjattuani Skadi kerätä irronneet karvat talteen. Sitten jossain vaiheessa oli lähettänyt ne johonkin, missä niistä olisi voitu tehdä villalankaa. Karvoja tuli ehdittyä keräämään kuitenkin vain nyrkin verran, ja päätettiin säästää ne lasipurkissa (ainakin toistaiseksi). 

Ollaan molemmat todella iloisia, että enää 4 vk, niin saadaan uusi pentu. Toki meillä on koko ajan myös pieni pelko, jos sama tapahtuu uudestaan. Mutta pelolle ei saa antaa valtaa ja ollaan keskitytty positiivisiin asioihin. Skadia on yhä ikävä ja tulee varmaan olemaan vielä pitkään, mutta meillä on onneksi kaikki muistot. Myös uusi pentu täyttää ainakin Skadin jättämän tyhjyyden ja tuo uutta iloa meidän elämään. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Au Pair: ensimmäiset pari kuukautta Etelä-Koreassa

Mielialalääkkeet

Kotiminä ja työminä